School's Out River Party 2023

"I'm actually from Farwell, Michigan", vastaan Brandyn kysyessä kotikonnuistani.

Jake, whoever that guy was, ei tosiaan ollut tuttu mulle, joten pidän kerrankin kuononi kiinni keskustelun käydessä hänenkin nimensä kautta.

Käännän katseeni pulahtamasta tulleeseen Harperiin, joka nyt istuu maassa paita kokonaan märkänä.
"Tarviitko lämmikettä?" kysyn tytöltä tuon litkiessä kirsikkalimsaansa.

"Jos tarkoitat ihan vaan juotavaa, niin kyllä kiitos."

On pakko tarkentaa. Ihan just in case.

”Me oltiinkin jo ehitty esittäytyä, mutta tosiaan Yumi oon. Muutin tossa noin kuukausi takaperin Amerikkaan äitini kanssa Englannista, joten kaikki täällä on vielä aika uutta ja jännää”, vastaan Brandyn alkuperäiseen kysymykseen nopeasti hymyillen, ennen kun kukaan muu ehtii esittäytyä välissä.
Tikut on nyt valmiit ja ihailen teoksiani ylpeänä.

”Nyt niitä s’moreseja voi paistella, jos porukalle kelpaa!” ilmoitan. Ihmettelen samalla minne serkkuni Sarah on kadonnut ja jahka hän tahtoisi liittyä joukkoomme.

Esittäytymisleikki taisi uhkaavasti loppua, kun Yumi esittäytyi ja keräili valmiiksi saamansa tikut kasaan.
"..Mä oon Mikael", töksäytin vähän nopeammin mitä olin ajatellu, "...muutettiin kohta pari kuukautta sitte tänne. Tai siis, mun isäpuoli on asunu täälä aika kauan mutta mä, mun äiti ja siskot muutettiin tänne. Suomesta.. Mun hevonen on se... ei mitään muistikuvaa mikä sen väri on englanniksi.. Mutta Hades, se minkä harja on aina letitettynä.."

Hyvä minä. Nappisuoritus.

"..Ja mä voisin ainaki koittaa niitä s'moreseja."

"Käy nyt tarjoamassa sille seniorillekin..." vinkkaan silmää Yumin suuntaan.
"Ja hei Kansas - paas Mikaelillekin vähän lisää vauhtijuomaa jos sitä vielä löytyy, niin saadaan poika vähän irtautumaan kuorestaan!"

”Saatan käydäkin, jos oikein villiksi muutun”, vinkkaan silmää Harperille ja kerään reppuni maasta olalleni.

Skannaan ympäristöä ja spottaan Sarahin nuotiosta hieman oikealle päin. Sarahin kaulassa roikkuu joku sitä ainakin päätä pitempi äijä, joten päätän jättää serkkuni kutsumisen myöhemmälle.

“It’s nice to meet ya, Mick-hael”, mä hymyilen vähän strugglaten suomalaispojan nimen ääntämisessä. Tausta kyllä vähän selittää tämän hiljaista olemusta. Eikös ne suomalaiset olekin sellaista melko juroa kansaa, hmm?

“S’moreseja? Kyllä kiitos”, julistan. Vesi oikein herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta.

"No juomaa juomaa", naurahdan Harperin epäileväisyydelle ja tarjoudun kaatamaan sitä kassistani kaivamaani kirkasta nestettä Harperin Dr. Pepperiin.
"Takin saattaisit saada jos et ois märkä", myönnän.

"And for the mr. Finnishman", lirkutan ja lisäisin lorauksen Mikaelinkin pulloon.

"S'moresit kyllä maistuis - Yumi hei, jos lisätään drinkkiis vähän prosentteja ja mä saan pari vaahtista?" ehdotan Yumille, ilme likipitäen ':3'.

"Kiitos", kiitän Kansasia ja nostan tölkin huulilleni.

Kansasin tarjoama juoman terästys haisee vahvalle. Niin vahvalle, että hätkähdän sen voimasta aavistuksen taaksepäin. Ja maistuu aivan karmealle.

Hymyilen silti kiitoksen perään, enkä edes uskalla kysyä mitä juomaani juuri laitettiin. Kunhan eivät silmätippoja olisi...

”It’s a deal”, vastaan Kansasin ehdotukseen virnistäen ja alan löntystelemään kohti nuotiota. Hieman terästetympi juoma maistuisi tähän väliin oikein hyvin. Nuotion vieressä oleva joki houkuttelee kieltämättä myös mua pulahtamaan iltauinnille, etenkin kun notskin edessä voisi kuivatella ja lämmitellä. Ehkä kuitenkin odotan, että saadaan kauan odotetut s’moresit tehtyä alta pois.

Kohautan kulmaani hieman arvioivasti kun Brandy aloitti nimeni tavaamise , mutta mun ilme vaihtu nopeasti vaan hymyyn. Ei lausumisen tasolla ollu väliä vaan sillä että edes yritti oikiaan suuntaan.
Kohautan pulloani kiitoksen merkiksi Kansasille kun hän kumosi vähän lisää sisältöä surullisen tyhjään pullooni. Nyt juotavan suhdanteet oli tosin vahvasti käänteiset aikaisempana verrattuna, minkä takia eka kulaus suurinpiirtein poltteli suussa.

Pienoiset onnentanssit tähän väliin. Ei sitä ihan joka päivä vaahtokarkkiherkkuja kuitenkaan saa!

Vähän tanssitutti myös Harperin ilmeen takia. It was priceless!

Nousen paikaltani ja kaivan viimeisen - tosin jo avatun ja mixatun - limupullon kassistani ja lasken sen Mikaelin viereen.
"Feel free to take some, but leave me a little", ohjeistan ja suuntaan Yumin perässä notskille.

"Noniin Yumi, nyt on asiaa," julistan kun Yumi sai paisteltua s'moreseja. "Annas nyt tännekin!"

"Pitäisikö sitä uimaankin vielä," puhelen, vaikka mua tuskin kukaan kuuleekaan.

”Kannatan tätä ideaa!” sanon ilahtuneena siitä, että jollakin muullakin on sama idea kuin mulla käynyt mielessä. Kaadan Kansasin tarjoamaa mysteerinestettä juomani joukkoon ja jatkan hetken pohtimisen jälkeen: ”Taidan itse kuitenkin vielä hetken nautiskella herkuista ja notskin lämmöstä ennen, kun uskallan pulahtamaan.”

Vedän nuotion liekeissä paistuneen vaahtokarkin keksien ja suklaiden väliin ja tungen koko asian kerralla suuhuni.

Ei olisi kannattanut.

Vaahtokarkki on tulikuumaa ja polttelee kieltäni suuni sisällä. Pienessä paniikissa kulautan ison kulauksen terästettyä juomaani suuhuni lievittämään polttavaa kipua. White Claw sekoitukseni ja s’mores ei mene hyvin yhteen. Irvistän epämiellyttävälle makuelämykselle, mutta ainakin polttelu on nyt poissa.

Katson heidän perään jotka jo suuntasivat nuotiolle, vilkaisten pulloa minkä Kansas oli juuri luottanut haltuuni. Villi veikkaus, että sisältö oli lähempänä tärpätin makua kuin hajua mitä pullon kyljessä koreilevaa limsaan vihjaavaa etikettiä. Puntaroin vaihtoehtojani nopeasti läpi, ennen kuin kumoan oman pulloni loput kurkusta alas. Pistävän karvas maku viipyi nielussa ja väkisin pisti irvistämään hieman. Ei tätä maun takia kyllä juonut, mutta muista syistä kylläkin.
Jätän tyhjän pullon leikkimään paikanvaraajaa, ottaen kokeilevan minihuikan haltuuni jätetystä pullosta. Sen sisällölle ei pelkkä irvistys riittänyt, vaan yskähdin pari kertaa nesteen potkun takia. Jjep, ei liikaa tätä tai nuohoan ojanpenkat lähtiessäni. Pyöräytän korkin kiinni ja lähden pullo toisessa kädessä muiden perässä nuotiolle päin.

Pidättelen nauruani Yumin polttaessa kielensä (ja varmaan koko suunsa) s'moresiin ja irvistäessä juominkiensa päälle.
"Well, that was unfortunate", myönnän naurahtaen.

Oman vaahtokarkkini hädin tuskin kärvennän, käytän sen vain pian liekeissä ja laitan suklaan ja keksin väliin ja tungen suuhuni.

// Apua, tässähän tulee kiire x.x

Mä pihistän Yumilta yhden vaahtokarkin anteeksipyytelemättömästi, ja isken sen tikunnokkaan. Luulen, ettei sitä haittaa, tai vaikka haittaisikin, niin eihän se noin herttaisena ihmisenä sitä haluaisi sanoa. Ja mä olin jo vähän niin kuin päättänyt, että me ollaan kavereita, ja kaverithan jakaa sen kaiken pyhimmänkin, eli ruoan.

Nyökään hymyillen myöntyvästi, kun Brandy näpistää multa vaahtokarkin ja alkaa paistelemaan sitä nuotiolla. Tarjoan vaahtokarkkipussia sekä muita s’moresin ainesosia muillekin ja julistan: ”Nää pitää sit syyä loppuun, en oo enää raahaamassa näitä kotiin.”

Sivusilmällä huomaan kuinka se söpö senioripoika kävelee rantaa pitkin joku tosi kaunis tyttö kainalossaan. Jään seuraamaan parivaljakon toimintaa ja katson sivusta, kun poika roiskuttaa joesta vettä blondin tytön päälle.

Enkai mä vaan oo kateellinen? En ees tiedä koko äijän nimeä ja oon tiennyt sen olemassaolosta vasta muutaman tunnin. Käännän katseeni pois kuullessani tytön naurunkaltaiset kiljaisut ja jatkan vaahtokarkkini hiillostamista hieman myrtsi ilme naamallani.

Kai se on tän alkoholin syytä.

Yleinen julistus vaahtokarkkien ja muiden tuhoamisesta viimeistään oli se varmistus että kyllä, niitä sai ottaa. Joten valuin muiden perässä keräämään tarvittavat ainekset legendaarisen s'moresin valmistukseen. Eihän sen kasaaminen mitään rakettitiedettä ollu, mutta jostaki syystä sellasta ei ollu ikinä tullu tehtyä vaikka olin viettäny aikaa enemmän nuorion ääressä mitä oikean hellan edessä.
Seurasin silmä kovana toisten esimerkkiä, ja käräytän vaahtokarkin nuotion kuumudessa omaan silmään sopivalle tasolle. Vähän palanu, mutta ei kuitenkaan kautaaltaan mustaksi kärvähtäny. Sims-arkkitehdin taidolla pinoan herkun kasaan ja tungen ääntä kohti.

"... Ei hitto.. Täähän on oikiasti hyvää," mumisen lähinnä itsekseni. Toki, mitenpä hyvistä asioista kasattu kokonaisuus olisi voinu pahaakaan olla. No ehkä jos käyttäisi huonoa suklaata tai jotain.

Nappaan vielä toisenkin vaahtokarkin, jonka annan olla hitusen kauemmin liekin äärellä. Sen saatua hieman rusehtavaa paistopintaa lätkäisen sen taas edellisen tyyliin keksin ja suklaan kaveriksi ja eiku ääntä kohti!
"En tajuu, miten itelle ei tullu ees mieleen ottaa tarpeita tähän. You're an angel, Yumi, sent straight from the food gods", kerron likipitäen hehkuessani onnea ja autuutta.

"Uintireissu alkais kyllä houkuttelemaan", myönnän hetken pohdiskeltuani Kelseyn aiempaa ehdotusta.
"Tässä notskin ääressä meinaa poskia kuumottaa - tai sit se on vaan ne silmätipat", heitän jälkimmäisen lauseen niin ylidramaattisesti, että on hankala päätellä onko se oikeasti vitsi, vai vain vitsiksi naamioitu totuus. Kallistun itse enemmän vitsiksi, ottaen huomioon, että oon itekki sitä samaa tavaraa tässä kitannu desitolkulla.

"Harperin mukaan se se oli kyl kylmää. En tosin tiiä uskoakko", virnistän ja käännyn Mikaelin puoleen.
"Suomessahan käydään avannossa, eikö?" aloitan ehdotukseni mahdollisimman viattomaan sävyyn.

”Ei tarvii kiittää, hyvä vaan jos maistuu että en joudu yksin syömään koko pussia tyhjäksi”, sanon suu täynnä omalta kohdaltani illan viimeistä vaahtokarkkia.

”Uiminen kuulostaa kyllä hyvältä tähän väliin, mulle kyllä kelpaisi pieni viilentyminen”, vastaan Kansasin kommenttiin, jahka saan mussutettua suuni tyhjäksi.

Silmätippa kommentti naurattaa edelleen. En tiedä oliko letkahdus oikeasti hauska, vai oonko mä siinä vaiheessa iltaa, että kaikki on hauskaa. Kuitenkin.

Nyökytän päätäni vastaukseksi samalla kun yritän saada suuni tyhjäksi viimeisimmän herkun jäliltä. Ihan sama vaikka alkoholi alko hissukseen jo surista päässä, käytöstavat kunniaan: suu täynnä ei puhuta. Sulaneen vaahtokarkin, suklaa ja keksien massa tuntui jäävän kurkkuun kiinni matkalla alaspäin, minkä takia loogisin ratkaisu oli juoda jotain kyytipojaksi. Paha vain että unohdin sen että hallussani oleva pullo ei ollut mitään vettä. Muistin sen yksityiskohdan tosin vasta sillä hetkellä kun kulaus oli jo otettu.

"Jep. Meilläki on-... tai siis. Oli, aina avanto misä käyntiin saunan yhteydesä. Kaverin koti oli joen rannasa niin niillä oli laiturin nokasa portaat vetehen," vastasin lopulta Kansasin heittoon, "Joten jos muitaki lähtee niin kyllä mäki vetehen hyppään."

"Great, let's go then", ilmoitan pirteästi ja suorastaan singahdan notskispotiltani kohti jokea.
Takkiani en uhraa, vaan riisun sen jo hyvissä ajoin ennen veden lähestymistä. Puhelimet ja avaimet ovatkin jo sen takin taskussa, eli nou hätä. Pipokin poistuu(!!!) päästä, paljastaen samalla tarkoin varjellun ja piilotellun TYVIKASVUN, hui kauhistus.

Ja sen suuremmitta puheitta (kerrankin) syöksähdän sinne veteen. Sarjassamme tee niinkuin minä sanon, älä niinkuin minä teen: hyppäsin pää edellä vesistöön, jota en tunne, mutta onnea oli koska pää ei osunut pohjaan, kiveen tai mihinkään uppotukkiin, vaan parin sekunnin sukellusmatkan jälkeen pääni nousee pinnan yläpuolelle.
"JESUS FUCKING CHRISTUS IT'S COLD-", nauran.

Kenkien ja sukkien pois ottamisen jälkeen juoksen Kansasin esimerkkiä seuraten kohti jokea. Mielessä käy jo, että heitän toppini myös pois ja uiskentelen pelkillä liiveillä, mutta en sentään ihan niin rohkeaksi kokenut itseäni tällä kertaa. Repusta kuitenkin löytyisi kuiva huppari, jonka voi vetäistä päälle, jos tulee oikein kylmä.

Sukellan veden alle ja kehoni värähtelee äkillisestä lämpötilan muutoksesta. Harper ei valehdellut – vesi on aivan jäätävän kylmää.

”Bloody hell it’s freezing”, huudahdan jahka pääsen takaisin veden pinnalle. Katsahdan Kansasiin päin. On outoa nähdä äijä ilman pipoa.
”Kas, sulla onkin siellä hiukset alla! Ehdin jo kuvitella että peittelet jotain pälvikaljua siellä pipolla”, nauran ja roiskutan vahingossa vettä kissapipoi- siis Kansasin päälle.