School's Out River Party 2023

Yumi, söpö nimi. “I’m Brandy”, mä esittäydyn vastavuoroisesti. “Ja joo, olen aika varma että nähtiin tallilla. Mä en ole kerennyt sielläkään liiemmin notkumaan, oon ollut niin laittoman kiireinen. Mrs. Evans varmaan haluaa mut hengiltä kaikkien niiden tehtävien perusteella, mitkä se on mun niskaan kaatanut. Niinkun, ei se nyt niiiin kamalaa voi olla että en osannut proteiinisynteesiä enkä päässy läpi siitä helkkarin testistä, tiedätkö?” lörpöttelen kädet ilmassa heiluen biisien tahtiin ja otan kulauksen juomastani, “On aika jees että nyt on kesä ja päästään tekemään juttuja yhessä tallillakin, right? Mä en malta odottaa. Tarviitko sä?” kysyn melkein-hengästyttävän monologin jälkeen ja vilautan pulloa kangaskassissani.

Huljuutan pulloa sen verran että lisätty salainen ainesosa sekoittuu muun juotavan kanssa, pohtien samalla että niin mitähän se edes oli. Kirkasta kyllä, mutta aika pirun moni juoma on kirkasta.
Kuitenki jotain silmätippoja salasesta osasta putelia ja kohta multa lähtee henki. Rest in pieces.
Määrä ei ollut paljon, kuten olin toivonutkin, mitä Kansas oli mun pulloon laittanut. Eikä varovainen nuuhkaisu erottanut juurikaan ettäkö juoman tuoksu olisi muuttunut. Pari pyöräytystä vielä, ennen kuin otin kokeilevan hörpyn.
Ensin ei mitään, mutta perästä hiipi pistävä alkoholin maku mikä rullasi nenänvarren aavistuksen verran kurttuun.

”Tottakai, kyllä mulle kelpaa. Voidaan tehdä vaihtokauppa!” innostun ja tarjoan mun White Clawta vastineeksi huikasta mysteeripullosta. Jatkan keskustelua saatuani kulauksen nieltyä alas: ”Ja siis joo, innolla ootan mitä kesä tuo tullessaan. Meijän pitää keksiä jotain yhteistä toimintaa tallilaisten kesken kesällä!”

Biisi vaihtuu ja nyt kajareista pauhaa Pitbullin Timber. Tanssijalkaa vipattaa ja lapsuuden street dance- tanssitunnit tulevat mieleen, kun alan tanssimaan biisin tahtiin. Vilkaisen taas seniorin suuntaan ja tämä huomaa mun katseen ja virnistää mulle ilkikurisella ilmeellä. Vatsassa tuntuu välittömästi sadat perhoset.

Biisin vaihtuessa palaan planeetta Maalle ja jätän tanssit sikseen. Palaan retkituolille, minne Mikaelkin on saapunut. Yksi tuoleista on sopivasti vapaana.

"Well, look who's back!" toivotan Harperin saapuessa takaisin seuraamme.
"Ja näköjään kävit jo joko pulahtamassa tai tekemässä lähempää tuttavuutta jonkun... Mä toivon, että puhutaan kuitenki juomasta."

Toivoin että olisin keksinyt jotain ihan sanottavaakin kun Harper palasi takaisin joukkioon, mutta pienen kakistelun jälkeen sain aikaan sanoa lyhyttäkin lyhyemmän
"Hi", samalla kun suomalaiseen tapaan hymyilin ja nyökäytin päätäni tervehdykseksi

Käännyn Harperin suuntaan ja huomaan, että tyttö on ehtinyt liikkua takaisin meidän base camppiin muiden luo, sillä välin kun itse olen käynyt eksistentiaalisen kriisin kaikki vaiheet läpi tanssivien nuorten joukossa. Vilkaisen seniorin suuntaan vielä kerran ja hymyilen sille hennosti, jonka jälkeen kiiruhdan Harperin perässä muiden joukkoon.

Tarvitsen ehdottomasti lisää juotavaa ennen, kun uskallan esittäytyä mysteeriseniorille paremmin.

Katsahdan tuoleilla istuvaan porukkaan päin ja kysyn: ”Mitäs tänne kuuluu? Eikö tanssiminen houkuta”. Kaivan reppuni syöverisistä uuden juoman. Tämän jälkeen olisi kyllä varmaan fiksua juoda vähän vettä, jotta en löydy aamulla tuolta joesta.

Ensimmäinen juomani tyhjeni jo, joten kaivan kassistani uuden limun, josta juon kerralla n. 1/4 pullosta. Sisäinen pikkukemistini herää joka kerta, kun pääsen sekottelemaan lisää 'drinkkejä'.

"I guess no one's nearly drunk enough to a) get up b) dance with mutuals", vastaan Yumin kysymykseen.

Käännän sitten katseeni Yumiin, teatraalisen järkyttyneenä.
"Oh my dear goodness! I mean, we do NOT drink alcohol here, nu-uh. We're underage and law-abiding citizens who wouldn't even know how to get their hands on such Devil's beverages", kerron parhaalla your-average-white-church-mom -impressiollani.
"That being said - does everyone have a drink or should I go steal a bottle of something from someone?"

Mä huomaan seurueeni livahtaneen ulottumattomiini, mutta päätän tanssia vielä yhden biisin. Olo on niin kevyt ja… paljonko mä olen jo ottanut?? Kokeilen pulloa ja myhäilen sitten tyytyväisenä itsekseni, että juotavaa riittää vielä toviksi, lantringiksi vaan vähän Pepsiä. Nousee kyllä nopeasti päähän, mutta kaipa se on kaikin puolin tehokkaampaa.

Lähden suunnistamaan kohti pientä porukkaa, joka on kokoontunut retkituolien äärelle. Mä olen siinä vaiheessa iltaa, kun kaikki on niin mahdottoman ihanaa ja kivaa ja haluan mielellään saada mahdollisimman monta uutta kaveria takataskuun.

Nauran Kansasin imitaatiolle, mikä osui kyllä naulan kantaan ja se kieltämättä hieman muistuttaa mua omasta äidistäni. Tai enemmänkin sen saarnoista. En halua edes tietää minkälaiseen pulaan joutuisin, jos pikku valheeni tämän illan olinpaikasta selviäisi äidilleni. Mutta sitä ei onneksi tarvitse murehtia nyt, vaan nyt saan nauttia laskevasta auringosta ja ihanasta fiiliksestä sekä seurasta.

”Mulla ainakin riittää näitä seltzereitä vielä joksikin aikaa ja enköhän Sarahilta saa nyysittyä jonkun likööripullon, jos loppuukin kesken kaiken”, vastaan Kansasin kysymykseen ja hörppään juomastani kulauksen, ikään kuin todistaakseni sanomiseni. Huomaan uuden tuttavani Brandyn lähestyvän meidän seuruettamme kohti ja viiton häntä tulemaan istumaan viereeni.

Rannalla olevien hoipertelevista askelista päätellen tunnelma alkaa olemaan jo aika päihtynyt. Aurinko on laskemassa ja taivaalle alkaa muodostua kauniin purppuraista väriä ja mietin, onko nuotion sytyttäminen ollenkaan hyvä idea. Nuotio kuitenkin syttyy vaivatta ja yltyy isoon roihuun, joka nostattaa äänekkään huudon sen ympärillä. Pienet, hehkuvanpunaiset kipinät lentelevät ilmassa ja katoavat korkeuksiin.

"Mä passaan", vastaan Kansasin ehdotukseen alkoholijuomista (Note to self: Viittasi alkoholin varastamiseen - pistä ylös kaiken varalta). En ole koskaan ollut humalassa, niin kuin oikeasti humalassa - enkä uskalla ottaa selvää miltä se edes tuntuu.

"Passaan myös ne s'moresit."

Muistan vieläkin mitä cheervalmentaja sanoi painostani viimeisinä kevätkuukausina. Vaikka onkin kesäloma eikä kukaan ole moittimassa nyt syömisistäni, niin ei sovi lipsua aivan mahdottomasti. Eteen tulisi vielä kuitenkin se päivä kun palattaisiin kesän jälkeen takaisin sorvin ääreen.

"Sen sijaan taidan käydä kastautumassa, että tämä tahmeus lähtee iholta", sanon ja osoitan White Clawn jälkiä vaatteissani.

Pidättelin huonolla menestyksellä naamalleni leviävää hymyä Kansasin teatraaliselle esitykselle. Ekoilla tapaamisilla toisen hyvin... Tuttavallinen, rennon ja viiripäisen energinen olemus oli pistäny mut vähän varpailleni. Mutta nyt alko mieli kallistua hyvästikin sille puolelle että se ei ollu yhtään hullumpi tyyppi. Huonolla tavalla ainakaan.
Huomasin mun olon hiipuvan hieman vaivaantuneen puolelle. Jos oltais tallilla, niin ihan varmasti osaisin avata sanasta arkkuani paremmin mutta... Uiskentelin ihan vierailla vesillä. Otin pieniä huikkia pullosta ja jatkoin hiljasta ihmisbongaamistani.
Siirtelin katsetta Yumissa, tarkastellen hetken hänen olemusta ja elehdintää. Hänen huomion siirtyessä toisaalle, havaitsin itsekin meidän suuntaan kävelevän hahmon. Etäisesti kasvot näytti tutuilta, mutta en voinu laittaa päätäni pantiksi. Ja vielä vähemmän että muistinko nimeä..

Nyökkäilen myöntävästi, kulmat hieman kurtussa Harperin idealle.
"Let us know if it felt like swimming in Antarctica", huikkaan ja jatkan ilkikuriseen sävyyn: "If so, we could make Mikael feel almost like home."

Otan kulauksen juomastani ja suuntaan katseeni Mikaelin kautta Yumiin.
"... S'moreseja?" ehdotan ja käännyn samalla katsomaan suuntaan, johon Yumi viittoo.

Pikkurinkiämme kohti tosiaan kävelee joku. Itseasiassa se sama tyyppi, jonka kanssa Harper ja Yumi tanssivat hetki sitten.

Kun tyttö on tarpeeksi lähellä, tervehdin: "Well good evening, the lady whose name I do not know but looks like it could be... Naomi or something."
Äänestäni saattaa kuulla on ihan minimaallisen alkoholin vaikutuksen. Ei nyt mitenkään sammalla, mutta.

Hymyilen Yumille kiitollisena ja istahdan tämän viereen tervehtien pikaisesti muita. Mulla oli sentään sen verran tilannetajua, että en viitsinyt hyökätä kädet ojossa jokaista halimaan - tummatukkainen poika näytti siltä, että se olisi varmaan säikähtänyt mua kuoliaaksi, tai ainakin traumatisoitunut jonkun verran, jos mä olisin soveltanut fyysisiä tervehdyskäytänteitäni senkin kohdalla.

“Not Naomi”, vastaan naurahtaen ja päätäni pudistellen pipopäälle, “but I guess Brandy kinda falls into the same category.” Mun katseeni kiertää pienessä porukassa ja tiedän nähneeni osan kasvoista ennenkin - koolla on tyyliin koko tallin asiakaskunta.

“Mä en kuollaksenikaan muista että ollaanko me nähty ennen”, myönnän yleisesti ihan vaan koko poppoolle, otan reippaan kulauksen juomastani ja jatkan sitten: “joten joku sellainen kiusallinen ensimmäinen koulupäivä -tyylinen nimikierros voisi olla kiva? Mä haluan tietää teistä kaiken.”

Rehellisesti sanottuna mulla ei ollut enää mitään tietoa että kuka oli juonut ja kuinka paljon, kenen kanssa kukin oli ollut söpöstelemässä tai mitään (ei edes irl Kelseyllä..). Kansas oli tarjonnut mulle omia juomiaan. No, kyllä sitä pitäisi pienet kännit vetää - kesäloman kunniaksi ja nyt olo on hyvin hutera.

Mun tekisi mieli jo niitä s'moreseja, mutta niitä ei näy. Yumi oli sanonut että 'pian' lähtiessään tanssimaan Harperin kanssa. Yumi oli jo tehnyt tikkuja mutta se edelleen tuusaa jotain muuta.

"Ai sä haluut kuulla meistä kaiken?" vastaan Brandyn kysymykseen ja alan hieromaan käsiäni yhteen. "No, ensinnäkin mä olen Kelsey, ja nyt kun kerran oot mun kanssa puhunut, et tule pääsemään eroon - siis vaikka kuuhun menisit, mä tuun perässä, okei?"

"Mulla on se pintaloosatamma. Ja hullu mummo ja mummon lihava corgi," sanon ja lyön käteni yhteen. "Siinä kaikki mitä sun täytyy tietää musta."

"I mean, Naomi and Brandy... Almost the same amount of letters", myönnän Brandyn esitellessä itsensä.

"I'm gonna pull a sneaky on ya and ask you to introduce yourself first", vastaan osoittaen sormipyssyn Brandyyn.

Kuuntelen kiinnostuneena Brandyn ja muiden keskusteluita, mutta oma huomioni on kiinnittynyt retkituolien vieressä makaaviin grillitikkuihin. Hmm… Jollakin terävällä pitäisi saada tehtyä tikkujen päistä terävät...

Alkoholi tuntuu jo lievästi nousseen päähän, mutta onneksi se tuntuu vaikuttaneen pääosin vain motoriikkaan, ja keksin, että mullahan taitaa olla repussa lahjaksi saatu monitoimityökalu, jota voisin hyödyntää tässä mun tehtävässä.

Kaivan siis repustani työkalun, istun ristiasentoon tikkujen viereen ja alan vuolemaan työkalun pienellä veitsellä tikuista terävämpiä. Nyt pitäisi vain keskittyä, että ei vahingossa osu sormeen… Jään kuuntelemaan esittelykierrosta samalla tehden omaa pikku sivutehtävääni.

“Nice to meet you, Kelsey”, vastaan tytölle ystävällisesti.

Seuraavana vuorossa ollut pipopää tietenkin heittää pallon takaisin mulle.
“Oh well, mä olen Brandy, se taisi tulla selväksi”, aloitan. “Tää oli mun junior-vuosi, eli ens vuonna oon senior. En malta odottaa sitä”, irvistän, “ja mulla on se pieni musta puokki, joka näyttää aina vähän elämäänsä kyllästyneeltä, Jindy, you know? Te muutkin taidatte olla tallilta, toivottavasti, koska muutenhan toi ei varmaan kerro teille mitään.”
Otan huikan. “Anyyways, muuten mä olenkin kaikin puolin aika tavallinen tallaaja. But now it’s your turn”, sanon virnistäen ja jään kiinnostuneena odottamaan mitä pipopojalla on kerrottavanaan.

"Honestly same, except I have a blue roan quarter and my name's Kansas, not Brandy", vastaan virnistäen ja otan huikan juomastani, irvistäen heti perään. Se olikin vähän tujumpaa tavaraa.

"Ootko ihan puhdasverinen wilmingtonilainen vai ootko muuttanu tänne jostain?" kysyn vuorostani.
Huomaan Yumin aloittaneen askarteluprojektinsa.
"I think yumissed a spot", heitän oikein viattomana hymyillen, vaikkei tyttö selvästikään ole vielä valmis tikkujen kanssa. Vanha läppä, mutta kierrätyshän on tunnetusti hyväksi!

”Haha”, vastaan sarkastisesti Kansasin kerran jo kuultuun kommenttiin, ja annan naamani vääntyä leveään hymyyn. Katselen ympärilleni ja käyn meidän pienen porukkamme jokaisen jäsenen läpi katseellani. Just nyt on aika hyvä olla. Musiikki pauhaa kauempana, ympärilläni on mukavan oloisia tyyppejä, joiden kanssa viihdyn ja alkoholi lämmittää poskia.

Lasken tikut hetkeksi maahan ja suljen silmäni. Hengitän raikasta ulkoilmaa ja päässäni pyörii hieman. Ei pahasti, mutta juuri sen verran että se naurattaa vähäsen. Nuotiolta hennon tuulen tuoma savun tuoksu palauttaa mut ajan tasalle ja jatkan viimeisten tikkujen vuolemista.

"Oli ihan helvetin kylmää vettä", sanon ja puristan crop topistani ylimääräiset vedet pois.

Rantahiekka hiertää sukissa kenkiä vasten inhottavasti, joten riisun kengät pois istuessani Yumin viereen maahan - tuoleja ei ole enää vapaana vaan viimeisen vapaan paikan oli ottanut Brandy. Hymyilen Yumille, joka on aivan omissa maailmoissaan ja näyttää melkein meditoivalta.

"No me Brandyn kanssa tunnetaankin jo, kun ollaan samassa cheerjoukkueessa", osallistun nimikierrokseen osaltani, kun katseet kohdistuvat Kansasin jälkeen minuun. "Toivottavasti ei törmätä Jakeen..." kuiskutan Brandyn suuntaan viitaten hänen eksäänsä, josta Brandy erosi riitaisesti jokin aika sitten. "Ei sillä, että olisin stalkannut, mutta sen stooreissa oli video auton takapenkiltä ja niillä oli iso kassi kaljaa mukana mitä ne esitteli kameralle. Niin tuli vaan mieleen."

“Mä oon alunperin Seattlesta, ja pienempänä me asuttiin vähän sikinsokin kaikkialla, mut nyt ollaan asuttu Wilmingtonissa jo pidemmän aikaa, eli kyllä mä sillä tavalla ihan wilmingtonilaiseksi identifioidun”, vastaan Kansasille. “Mites sä?”

Harper tulee joenrannasta paitaansa puristellen ja mä pyörittelen päätäni hymyillen. Hullu nainen, vesi ei ole kuitenkaan ihan niiiin lämmintä vielä tähän aikaan vuodesta. Se nojautuu mun puoleeni kertomaan Jaken edesottamuksista, ja mä irvistän. Jätkä oli blokannut mut ja mä olin blokannut sen kaikilla mahdollisilla alustoilla eikä mua sillä tavalla kiinnostanut mitä se puuhasi. Okei, kyllä mua ehkä vähän kiinnosti. Tai aika paljonkin. Mutta sitähän mä en suostunut myöntämään.

“Todellakin toivon, että en nää sitä tänään - mä olen vältellyt sitä ja sen kavereita kun ruttoa. Kunnon salainen agentti -olo”, supisen takaisin. “Enkä halua että se tulee ja pilaa meidän illan.” Mä en varsinaisesti ollut sotaisa ihminen, mutta jostain syystä aina, kun me tätä nykyä jouduttiin tekemisiin keskenään, ainakin joitain tavaroita lenteli ja mun sanavarastosta löytyikin yllättäen ihan uusia solvauksia.

Kauhistun, kun edes ajattelen minkälaisen käänteen ilta saisi mikäli Jake ilmestyisi paikalle. Toisaalta, pieni draama oli hauskaa sivustaseuraajan roolissa, mutta Wildcats-ex-parisuhde-draama liippasi kuitenkin jo liian läheltä ja Brandy vetäisi meidät todennäköisesti mukanaan suohon tulistuessaan eksälleen. A-aa, ei tänään.

Tavallaan voisin ehkä juodakin yhden juoman. Alkaa olla sellainen olo, että miksipä ei. Sellainen oranssi drinkki sateenvarjolla höystettynä ois niin jees. Tai siis kivannäköinen ainakin - sais hyvän kuvan Instagramiin!

Yumin seltzerit ovat visusti kassin pohjalla, mutta en kehtaa pyytää juomaa Kansasiltakaan sillä hän oli suoraan sanonut, että kävisi varastamassa pullon mikäli joku tarvitsisi vielä juotavaa. Mikael näyttää myös siltä, että uusi kierros juomia tekisi sille hyvää.

Napsautan siis auki viimeisen Dr. Pepperini ja nielen pettymykseni juomien puutteesta.

Seurasin pienimuotoista tutustumisleikkiä kaikessa hiljaisuudessa ja tyytyväisyydessäni, koska luojan lykky että Brandy oli ylipäätään ehdottanu jotaki piirileikkiä. Saa kivasti ongittua ainaki kertaalleen kaikkien nimet muistiin, ja tälläsessä tahdissa ehtii vielä hyvin painaa naamanki muistiin kuka olikaan kuka. Ja vieläpä ekstra tiedonrippeitä kylkiäiseksi!
Pitelin pulloa maata vasten pystyssä ja taputtelin sormenpäillä sen kapenevaa kaulaa.
Harperin ääni sai mun huomion kääntymään häneen päin. Kieltämättä teki melkein käydä itekki uimassa, ihan muuten vaan. Annoin katseen lopulta siirtyä ehkä vähän turhanki pitkän tuijotuksen jälkeen muihin kanssaolijoihin. Yumin kohdalla punnitsin että tarjoaisinko apuani grillitikkujen kanssa, vai antaisinko hänen vain nauttia olostaan. Hän näytti nimittäin melkein yhtä tyytyväiseltä kuin kissa huoneen ainoassa aurinkoisessa kohdassa.
Palasin tuijottamaan uhkaavasti tyhjäksi hujennutta juomaani. Ehkä pari huikkaa jäljellä. Ensi kerralla, jos sellainen edes tulee, vois koittaa edes jotaki nappasta mukaan, kirjasin ylös jonnekki tajunnan perälle muistiin.