Rustyn kirja

1.12.2023

Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen Arrowcreek Spingsistä (okei, todellisuudessa se oli vain reilu 20 minuuttia) massiivinen hevosauto kääntyi pienemmälle tielle, jonka viitta kertoi menevän Twin Falls Farmille. Tallialue näytti silmiini vähän jopa.. ankealta. Nashvillessä olin käynyt paljon suuremmalla tallilla, eikä kummitätini tila mikään pieni tai mitäänsanomaton ollut. Ehkä joltain kantilta katsottuna Twin Falls vaikutti myös kotoisalta, mutta juuri nyt kun sieltä ei edes tuntenut ketään, oli ensitunnelma varsin harmaa.

Parkkialueen viereen jäävällä kentällä pyöri joku tyttö pilkukkaan hevosen kanssa. Yritin muistella tytön nimeä, mutta vaikka tiesin hänet kyllä koululta ja että hän kuului Wildcatseihin.. Harriet? Kaipa se selviäisi joskus vielä. Hevosauton lastaussillan osuessa maahan hän hiljensi hevosensa käyntiin ja kuikuili kiinnostuneena meidän suuntaamme, kun menin auton perälle hakemaan Rustyn.

Rusty kyllä lastautui nätisti ja osasi tulla siivosti myös pois hevosautosta, mutta lumisella tallipihalla se alkoi stepata hermostuneena ja pyöri ympärilläni höristen.
”Sä oot kyllä varsinainen showlady Rusty”, rauhoittelin valkopäistä tammaa, joka varmaan kuvitteli tulleensa isoihinkin kisoihin ja pääsevänsä radalle esittelemään liikkeitään. Kaivoin takin taskusta pienen leipäpalasen quarterin vihdoin rauhoittuessa paikalleen. Juuri sopivalla hetkellä kun tummat hiukset omaava tuimannäköinen nainen käveli tallin suunnalta hevosautolle.

”Hei, Emmett Beasley ja tässä on tyttäreni Kestrel Beasley hevosensa Rustyn kanssa, jolle olimme varanneet tallipaikan..”
”Betty Hawkes, tallinpitäjä. Rustyn karsina löytyy tuolta sivummalta mökkitallista”, Betty sanoi topakasti keskeyttäen isäni puheen ja kätteli kaikki läpi, mittaillen varsinkin Rustya, minua sekä hieman likaisissa vaatteissa paikalle saapunutta Jacobia katseellaan.

”Tavarat pitää sitten säilyttää visusti omilla paikoillaan, mökkitallissa on oma varustehuone ja lisäksi ison tallin puolella kaappi kaikille. Ethan voi näyttää missä Rustyn karsina on, minä en nyt valitettavasti ehdi.” Betty jatkoi vielä ja lähti kääntymään kannoillaan. Isäni vielä kerran yritti lahjoittaa naiselle äänittämänsä kantrilevyn, mutta Bettyn ilmeestä päätellen voisin veikata että kantri ei kuulunut hänen musiikkimakuunsa.

”Kävelkää vaan perässä tännepäin, Rusty on 3. karsinassa” Ethaniksi esittäytynyt stetsonpäinen nuori mies sanoi lähdettyään kävelemään heinäladon ohi vievää polkua eteenpäin. Mökkitallissa ohjasin Rustyn karsinaansa ja nappasin tältä kuljetussuojat sekä loimen pois ja päästin tamman tallin viereiseen tarhaan, jossa kaksi appaloosaa jo olivat heiniä syömässä. Toisen Ethan oli sanonut olevan hänen hevosensa Rain ja toinen oli Waffles. Jäin hetkeksi katsomaan kolmikon touhuja, kun Rain lähinnä tympääntyneenä seurasi kahden nuoremman tamman ravailua ympäri tarhaa. Rusty ja Waffles tuntuivat ystävystyneen samantien ja quarterini näytti löytäneen sopivan painikaverin itselleen.

”Järjestele itse noi tavarat sit paremmin, mä vaan laitoin ne nyt tonne jotenkin niin ettei se Betty ole heti tiuskimassa”, Jacob oli kävellyt tallista viereeni, kun keskityin seuraamaan hevosia.
”Käydään nyt vielä katsomassa se iso talli läpi ja saat sit huomenna tulla tänne, isä soitti että tarttee vielä apua lehmien kans”, Jacob jatkoi puhumista ja lähdin huokaisten kävelemään serkkuni perässä mökkitallista pihalle ja isompaan talliin. Ei sekään nyt hirvittävän iso ollut verrattuna aiempiin, mutta ehkä se oli Wilmingtonin mittakaavassa iso. Joku stetsonpäinen poika harjasi ruunivoikkoa hevosta pesukarsinassa ja ojentautui heti kättelemään isääni, Jacobia ja minua.

”Cooper Miller, and this is Ronya”, sukunimen kuullessaan isäni nosti kulmakarvojaan hieman.
”Miller.. Arthur and Claire’s son?”, Emmett kysyi ja Cooper nyökkäsi hämmentyneenä, tunnistaessaan isäni uudeksi musiikinopettajaksi. ”Your father and I were same time in Blue Mountain High, although he’s bit older than myself”, isäni selvensi pojalle ja käski tämän kertoa terveisiä vanhemmilleen.
”Hi, Kestrel Beasley, and that is my cousin Jacob”, esittelin Cooperille itseni ja Jacobin, joka tutki hyvin keskittyneen näköisenä tallin kattoa ja rakenteita.

Pyöräytin silmiäni serkulleni, joka ei toisinaan muistanut hyvien käytöstapojen olemassaoloa, mutta nyökkäsi kuitenkin Cooperin suuntaan havahtuessaan nimensä kohdalla. Kun olimme tutkineet koko tallin isäni johdolla, hän totesi että paikka oli parempi kuin hän oli odottanut.

”Eiköhän jätetä Rusty kotiutumaan ja saat huomenna varmasti auton lainaan että pääset liikuttamaan sen”, Emmett tokaisi iloisena ja kävelin hänen ja Jacobin perässä taas hevosautolle.