Cressidan kirja

Cressida

✦ Ruotsinpuoliveritamma ✦ 6-vuotias ✦ Mustanruunikonkirjava ✦ 167cm ✦ Kenttäpainotus ✦ Sivut ✦

20.06.2023, "Idaho, you better serve us well!"

Uudet tuulet puhaltavat Cressidan ja Yevan suuntaan, kun kaksikko käyskenteli välikävelyllä lentokonematkan jälkeen.
"Enää vähän, Cressida, vain yksi trailerimatka jäljellä" Yeva kuiskasi tammalleen englanniksi, venäläisaksentilla murtaen. Tamma oli selvästi väsynyt, muttei muuten ollut moksiskaan maisemanvaihdoksesta ja matkailusta.
"Oi, lady! Time to go!" mukava pyöreämpi kanadalaismies huudahti hevosautolta, jonka perästä ruunikko mustangiruuna huusi vastauksen. Yeva vilkutti ilmoittaakseen, että oli kuullut ja lähti talsimaan takaisin autolle. Cressida nyhti ruohotuppoja maasta, lähtien sitten pärskähtäen seuraamaan Yevaa narun toisessa päässä. Nätisti Cressida lastautui tämänkin kerran, saaden palkkioksi porkkanan.

Hämärä on jo alkanut laskeutumaan matkalaisten ylle, ja tallille olisi vielä matkaa. Kuskin mukaan he olisivat perillä vasta ilta kahdeksan jälkeen - no sepä ei sinänsä haitannut, ehkä tallilla ei olisi liikaa porukkaa silloin. Kanadalaiskuskista oli ihan tarpeeksi juttuseuraa toviksi. Ja olihan Yeva saanut mukaansa kirjalliset ohjeet tallinomistajalta siltä varalta, että heidän saapumisensa venähtäisi liikaa. No, ei onneksi venynyt. Kuski osasikin Idahossakin ajella kuin kotikulmillaan, joten Yeva seisoi jo puoli yhdeksältä Twin Falls Farmin parkkipaikalla tavarapinon vieressä. Hiljaista, vain Cressidan puhina tuon nyökyttäessä päätään uusien hajujen perässä kuului. Kunnes joku jossain hirnahtikin, rikkoen Yevan itsensäkasaamishetken. Kröhöm, joo, riimunnaru paremmin käteen ja eikun menok-

"Hello, and welcome to Twin Falls Farm! Yeva and Cressida, I assume?"
"Da- ah yes, Yeva Petrov" Yeva vastasi ja esitteli itsensä hieman häkeltyneenä, kun joku olikin ilmestynyt jostain näkökentän ulkopuolelta jo toivottamaan tervetulleeksi. Cressida oli taas enemmänkin ilmeellä että niinpä, mä näinkin sen ennen sua! Noni, mennäänkö jo? Thanks for the heads up, mate. Tamma haisteli maata ja asteli muutaman pienen sivuaskeleen melkein paikoillaan.
"Marion Widmore" rouva esitteli itsensä ja pikatutustumisen päätteeksi kaksikko roudasi tavarat ja hevosen talliin, niihin osutetuille paikoille. Cressida sai karsinakseen oikein kotoisan oloisen boksin Bluen vierestä ja hauskasti Boen edestä. Jos Yeva ei olisi niin kivikasvoinen, olisi hän varmaan hekottanut ääneen. Tavarat paikoillaan, Cressida juotettu, ruokittu, hellitty ja tarkastettu... Ja kun Marion oli pitänyt Yevalle pikabriiffauksen tallikäytäntöihin, löysi Yeva taas itsensä tallin parkkipaikalta. Yevan omat matkatavarat olivat vielä matkalla, ja ne toimitettaisiin johonkin asuntonsa rakennukseen, joka sekin oli vielä hieman auki... Ei siinä, seuraavaa kuskia soittelemaan, että nainen pääsisi motelliin täksi yöksi, ja sitten kun tavarat saapuisivat, muuttaisi hän uuteen asuntoonsa.
"Idaho, you better serve us well!" Yeva kuiskasi vielä hentoon tuuleen, siinä kyytiään odotellessa.

Tallitöissä vol I
ainakin kirjoitettu 24.8.2023

Yeva lappasi lantaa kottikärryihin alatarhassa. Keli oli mitä mainioin tallitöihin: aurinko paistoi, joten kylmä ei tullut, vaikka kevyt tuulenvire pyyhälsi aina välillä ohi, joka taasen piti ötökät ja itikat sujuvasti loitolla. Yeva oli ottanut tavoitteekseen siivota tarhoja yleensä hevosten päiväheinien jälkeen, jolloin ne olivat rehujensa kimpussa ja sen jälkeen yleensä parkkeerasivat johonkin varjoon torkkumaan – kuten Cash, Spike ja Boe nytkin tekivät. Blue oli pikkuhiljaa hiipinyt laahustavin askelin lähemmäs, kunnes pääsi kottikärryjen kosketusetäisyydelle, aisoja maistelemaan. Nainen soi aina välillä mulkaisun ruunaa kohti, muttei sanonut mitään ääneen. Aina, kun nainen palasi kärryille lantakuorman kanssa, ruuna otti askeleen taakse ja palasin sitten takaisin, kun Yeva palasi hakemaan lisää tavaraa. Kottikärryjä siirrellellessä Blue hiipi perässä sopivan etäisyyden päässä. Ehkä ruunalla oli tylsää tai nälkä jäi vielä, Yevaa ei moinen kuitenkaan häirinnyt, kunhan kottikärryt pysyivät pystyssä.
Pian Blue kuitenkin otti niillä louskuttimillaan kottikärryjen kahvasta kiinni, nostaen niitä hieman ilmaan. Kolahtaessaan maahan Blue katsoi kärryjä silmät suurina. Pysyivät ne sentään pystyssä.
” Smart one…. Go play with your friends” Yeva mutisi ja kippasi taas talikollisen kärryyn, hätistellen sitten ruunaa kauemmas unisia tovereitaan kohti ja siirsi sitten kärryjä seuraavia kasoja kohti. Samalla tyylillä ruuna kumminkin hiipi lähemmäs, ja kolisutteli kärrejä taas pian, ihmetellen aikaansaannostaan.
”Niet!” Yeva sihahti, mutta ruuna vain katsoi naista korvat hörössä. Yeva nojasi talikkoon, heristäen Bluelle etusormeaan toruvaan sävyyn, jolle Blue irvisti. Jaahas! Sillä lailla. Nainen hymähti huvittuneena ja nosti sormeaan ilmaan testiksi pariinkin otteeseen.
” Well of course you’ve been taught that” Yeva mutisi ja jatkoi tarhan siivoamista.
” Just don’t tip them over.”

**

Kaikki tarhat oli siivottu about siinä vähän ennen neljää iltapäivällä, jolloin Yeva oli sujuvasti skipannut kaikki sosiaaliset kanssakäymisetkin – ellei Bluen hyvin omistajansa kaltaista härnäämistä lasketa. Ilmakin oli lämmennyt jo lähes tuskaisen kuumaksi. Vedet vaihdettu, heinät valmiinsa, karsinat siistit, ruuatkin astioissaan… Mitäs vielä? Niin joo, Yeva oli luvannut Marioinille siivoavansa rehuhuonetta. Tuon mukavan babushkan lähtö harmittaa, mutta toisaalta tulevaisuus myös kutkutteli innostavasti.

**

Rehuhuonekin oli nyt uudessa uskossa ja Kanekin oli käynyt kummastelemassa, että oliko asialla jotain suurempia rottia. Ilma oli edelleen kuuma, mutta siitä huolimatta Yeva lähti hakemaan hevostaan talliin varustettavaksi, joskin sileätreeneihin ei vielä päästäisi, ulkoareenalle siis. Tamma pärskähteli ja vaikutti silmin nähden tyytyväiseltä päästessään tallin varjoon, ja Yeva päättikin ratsastuksen sijaan antaa tamman vain oleskella tallissa tovin makuveden kanssa. Ehkä ilma kerkeisi viilenemäänkin siinä ajassa, kun hän vaikka… Hmm… Siivoaisi satulahuonetta, joo. Hyvä plääni. Pitihän tallin olla edustuskunnossa uuden tallimestarin saapuessa muutenkin! Joo.

**

Taas pari tuntia ja muutama lyhyt keskustelu myöhemmin oli yksi huone tallista jokseenkin siistimmässä kunnossa. Cressida katseli tallinkäytävälle hörökorvineen ja naisen nähdessään hörisi innoissaan. Kamppeet karsinalle ja tamma valmiiksi. Päivän väri on sinimusta, niin hevosella kuin Yevallakin. Taluttaessaan tammaa kohti ratsastuskenttää, päivän hikoilleena nainen oli ihan tyytyväinen, että joku oli jättänyt ristikoita kentälle, jotka yleensä aiheuttivat kevyttä raivoa. Pari kierrosta maastakäsin löysällä satulavyöllä, jonka jälkeen kiristys ja kyytiin. Satulassa Yeva havaitsi Kansasin alatarhasta ja Judenkin menopeli oli löytänyt tiensä tallille, tosin naista hän ei onnistunut spottaamaan mistään. Pitkin ohjin käynnissä kiemurointia, sitten ravissa, siirtymisiä… kaikkea kivaa. Cressida oli kivan motivoituneella päällä, reagoiden nopeasti, mutta pehmeästi annettuihin ohjeisiin ja apuihin. Hieman ravipuomeja, ristikoiden yli ja laukassakin, kunnes Yeva jäi pitkin ohjin kävelemään ja miettimään, että mitähän seuraavaksi. Ei siinä, selästä alas ja puomeja nostelemaan. Tamma seurasi koirana naisen perässä, kun ristikot nousivat noin 2,6ft (n. 80 cm) korkeiksi pystyesteiksi. Ehkä hieman tylsä esterata, ollessaan noin viiden esteen pitkin kenttää oleva satunnainen järjestelmä, mutta menköön. Jakkaran kautta takaisin satulaan ja ravin kautta laukkaan, josta radalle… Joskin rataa sai suunnitella vähän lennossa, josta johtuneesta hämmennyksestä Cressida halusi ottaa hieman kierroksia, alkaen tyyliinsä häslämään jolloin hyppytyylinkin omalaatuisuus korostui. Noh, ei se mitään. Pari hyvää hyppyä ja sitten loppuhölkille… Aina ei voi voittaa.

Yeva katsoi aidalle ilmestynyttä Judea Louisen satulassa ’I’m sorry you had to see that’ -ilmeellä, jonka jälkeen Yeva pudisteli päätään syvään huokaisten. Jude hymyili vinosti Louisan satulassa ja nyökytteli ymmärtäen ja kutsui kohteliaasti ratsukon kanssaan maastoon. Mikäs siinä sitten, eiku aivoja tuulettamaan. Tekee niin hevoselle kuin ratsastajallekin ihan hyvää....

Maastoreisu

” Oh fuck off, Kansas” Yeva murahti Kansasille varustaessaan kirjavaa tammaansa tämän karsinassa. Kansas virnuili karsinanoveen nojaten, Blue vieressään lähinnä Cressidaa kohti kurotellen, joka taas oli enemmän kiinnostunut etsimään heinänkorsia pehkustaan. Cressidan harja-accidentista saa nainen palautua vielä tovin, eikä Kansasin letkautukset auttaneet asiaa.
” But they were some good memes, don’t lie to me, you laughed a little didn’t ya?” Kansas selitti kissankorvat heiluen.
“No.” Yeva vastasi, johon Kansas tuhahti muka itseensä ottaneesti, ja lähti taluttamaan päistärikköään johonkin ulos. Tarhaan sitä taisi viedä. Sentään Kansas oli jo käynyt ratsastamassa, eikä tullut tällä kertaa mukaan.
” Are y’all ready?” Keith kysäisi hevosensa karsinasta.
“‘Cause we’re ready to go” mies jatkoi vielä, Barbie takaltaan kuikuillen.
“Yup” Jude huikkasi ja lähti jo taluttamaan Louisaa ulos. Huokaisten Yeva heilautti vain kättään ilmassa, että jepjep valmista, ja marssi tammansa kanssa ulos. Keith tuli kullanhohtoisen hevosensa kanssa perässä, ja niin kolmikko ratsuineen vielä tarkisti varusteitaan ison tallin edessä ennen selkään nousua.

” You know, you should’ve seen- “
“No.” Yeva keskeytti Juden selityksen.
” Louisa really had eaten it- “ Jude oli jatkamassa, mutta Yeva soi naiselle niin murhaavan katseen, ettei tuo tohtinut jatkaa. Eihän kalju Cressidaa haitannut ja kyllä kuten Jude sanoi jo aikaisemmin, harja kasvaisi nyt ainakin tasaisena takaisin. Yeva oli kumminkin suolainen. Vaikka noh, ehkä nainen olisi tehnyt saman lopulta itsekin, mutta sitähän hän ei ääneen myöntäisi – ainakaan nyt. Kappas, Keith olikin jo kyydissä, katsellen kulmat kysyvästi koholla Yevaa ja Judea, muttei uskaltanut kysyä ääneen mitään. Taisi aistia ilmasta jonkun tason jännitystä…
” ….But if I got you something..?” Jude sanahti kysyvästi rikkoakseen lyhyen, mutta piinaavan hiljaisuuden. Yeva oli jo kiivennyt Cressidan satulaan, katsellen Judea tuimalla katseellaan.
” I’ll think about it” Yeva vastasi, mitälie Jude sillä meinasikaan.
” The nature here sure is beautiful at this time of year! Have you noticed how the leaves change colors everywhere? how cool is that!” Keith selitti, ohjaten hevosensa kohti metsäisiä maastopolkuja. Selvästi mies yritti nostaa mitä vain puheen aihetta esille, joka ei liittynyt Cressidan puuttuvaan harjaan. No, ei sillä, tamma näytti ihan hyvältä näinkin…..

13.02.2024

Mikäs siinä, Yevan Corollassa körötellessä, kun pikkukissa mussutti muristen tonnikalaa kuljetuslaatikkoon teipatusta kiposta. Eläinlääkäri oli maininnut, että syömisen aikana muriseminen menisi ohi ajan kanssa. Toivottavasti yhtä nopeasti, kuin Yevan selkäkivutkin. Ehkä nyt olisi hyvä aika ehdottaa Ethanille, josko he sijoittasivat ergonomiaa parantaviin työkaluihin… Tämä täytyisi muistaa vielä tallilla.
Yeva oli uhannut muuttavansa tallin omistajatalon alakertaan, ja sitä hän nyt olikin toteuttamassa. Ethanin kiusaksi tottakai, mutta myös pitääkseen tarkemmin silmällä tallin hevosia. Erityisesti häntä huoletti Spiken tilanne, vaikkei se hänen hevonen ollutkaan. Ei ollut Bluekaan.

—-

“You have spoiled him. Already” Ethan hekotti ovenpielestä, kun Yeva nosti lattialta käteensä rääkyvän Tunan. Mies oli auttanut Yevaa kantamaan muuttorompetta makuuhuoneeseen, mutta tavaroiden siirtelyä oli hankaloittanut Yevan jaloissa rääkynyt karvapallo.

“Oh shut it, as if you could say no to this little sh-… Awww little babyyy” Yeva marmatti, kunnes pikkukissiäinen niin taitavasti katseli naista pallosilmillään. Ethan naurahti hampaidensa välistä.

“Well then, you ready? I have to show him his hunting grounds…” Ethan hoputti. Joo, tallityötkin odottivat Yevaa.

“Fine, just don’t lose him” Yeva vastasi, suukotti kissaa ja toimitti sitten Tunan miehen syliin. Ethan nyökkäsi, ja leperteli jo pennulle. Olihan se niin pirun söpö, myönnettäköön. Se kissa, siis.

—---

Cressida oli saanut käydä ulkona Lousian käsittelyssä, mutta silti selkäännosussa Yeva sai pyytää tammaa pakittamaan takaisin oikealla paikalle useampaan kertaan. Tyhjässä maneesissa kaikui naisen ähihä ja Cressidan tömistely maneesinpohjaa vasten.

“Cyka… Cres, what is up with you today?” Yeva huokaisi kavuttuaan satulaan. Selässä vihlasi aina välillä, ja jumitti kokoajan - liekö selkärangassa jotain. Ehkä tamma aisti ihmisensä ahdingon, tai sitten ei vain jaksanut tänään työskennellä, tai pysyä aloillaan. Satulavyökään ei kiristynyt samalla tavalla, kuin ennen. Täytynee optimoida Cressidan ruokintaa ja lisätä hieman liikuntaa…

“Let’s just walk today” Yeva sanahti ääneen ja ohjasi tammansa uralle.

—---

Ratsastus oli jäänyt lyhyeksi: Yevan selkä ei kestänyt ja Cressidalla taasen ei kestänyt hermot, joten ravia pitkin maneesia ja satulasta pois. Mitäs sitä pakottamaan, kun ei yksinkertaisesti onnistu tänään.

“Hello” Harper tervehti pesukarsinasta, Spiken vierestä. Yeva tervehti lyhyesti ja talutti hevosen karsinaansa. Cressida vaikutti tyytyväiseltä, ehkä se ei ainakaan ollut kipeä. Varusteet pois, takki päälle ja hieman evästä tamman nenän eteen. Yeva ei ollut saanut mielestään Harperia ja Spikeä, jotka olivat edelleen pesukarsinassa. Samalla kun Cressida söi heiniään, Yeva siisti sen kaljua. Kirottu Louisa, kun Cressidan harjaakaan ei selvinnyt sen käsittelystä.

“Harper” Yeva huhuili ja poistui karsinasta.

“Yes?” Harper vastasi kysyvään sävyyn.

“You can ride Cressida, if you want to. I can pay you” Yeva kertoi, tai ilmoitti, kömpelösti. Harper katsoi Yevaa jokseenkin hämmennyksen- ja pelonsekaisella ilmeellä.

“But why won’t you ride Cressida yourself?” Harper sai vastatuksi.

“My back. It’s killing me” Yeva irvisti. Harvemmin sitä tuli jätettyä ratsastettua pirullisten selkäkipujen takia, mutta ei sille nyt voinut mitään.
“It won’t be a lot but… Something” Yeva jatkoi ja Harper vain katsoi naista. Well then.

“Text me when you’ve decided, I have to go now” Yeva totesi ja jatkoi matkaansa Harperin ja Spiken ohi ulos. Ehkä ehdotuksesta olisi jotain apua kaksikon tilanteessa, toivottavasti ainakin.

Su 17 Marras 2024 - 19:55

“Hey! Nicholas calling. Kane told me to call you about renting your horse, I-”

“Hello, yes. Come to Twin Falls Farm at 9 tomorrow morning.”

“But Viper lives at Beart-”

“Tomorrow, Saturday, Twin Falls Farm, 9AM.”

“...Alright”

“Good, see you then”

Tuut tuut tuut.

Cowboyt tapittivat ensin Nicholasin puhelinta, sitten he nostivat katseensa toisiinsa.

“She didn’t invite you to Twin Falls, did she?” Kane kysyi Nicholasilta, joka kihnutti otsaansa mietteliäänä.

“She did.”

“Well then” Kane huokaisi. “Guess you gotta get ready then.”

Okei. Joo. Niin täytyykin. Tuli vähän puskista tämmöinen, muttei haittaa yhtään. Nicholas oli ehtinyt kiertämään niin monella tallilla etsimässä itselleen vuokrahevosta, ettei kahdenkaan käden sormilla niitä pystynyt laskemaan.

****

Yeva siivoili satulahuonetta loppuun ripein liikkein. Nyt kyytiä saivat pesukoneiden törkyiset tiivisteet. Vuokraajaehdokas saapuisi tallille hetkenä minä hyvänsä, jos hän oli saapuakseen. Cressidan selässä Yeva oli synnytyksen jälkeen käynyt…. Kerran. Kynnystä kiivetä korkeuksiin oli mitä luultavimmin kasvattanut aika.

Yeva läväytti pesukoneen luukun kiinni.

Eikä hän ikipäivänä myöntäisi pelkäävänsä. Varsinkaan omalla hevosellaan ratsastamista.

Pian ulkoolta kuuluikin epämääräistä ryminää ja kolinaa, joka osoittautui romuauton paukkuvaksi, vuotavaksi pakoputkeksi. Autosta puuttui kaikki merkkeihin ja malleihin viittaava merkintä, mutta ruostetta oli niidenkin edestä. Konepellin kolhut näyttivät myös siltä, että sitä ei oltu kolhittu pelkästään puihin, vaan ehkä sillä oli keilattu kauris tai kaksikin kotiin joskus muinoin… Autosta ulos astui abouttiarallaa 180-senttinen teinicowboy, mutta ilman stetsonia. Turpeenruskeat, laineikkaat hiukset oli sullottu lippiksen alle ja kasvoilla parta kuin Saapasjalkakissalla… Sentään hän ei niin redneckiltä näyttänyt, kuin kuulosti. Ja nyt poika pyöri autonsa edessä kuin eksynyt ankanpoikanen.

****

Firebird paukahti pakoputkestaan kahteen kertaan vielä ennen, kun kone hytisten ja kalisten sai käskyn sammua niihin sijoilleen. Pitäisi varmaan kiristellä moottorin kannattimia ennen, kun moottori keksii lähteä kävelemään kesken ajon. Nicholas astui ulos autostaan ja kierähti kantapäänsä päällä ympäri.

“Twin Falls Farm, huh” hän mutisi ääneen. Nicholasia paikka muistutti äitinsä kolmannen ex-miehensä enon vaimon sukutilasta. Tosin siellä oli vain se yksi quarterhevonen, jolla Nicholas oli opetellut ratsastamaan. Loput maasta oli myllätty pihvikarjan toimesta. Se, miksi Nicholasin täytyi tänne tulla Viperin vuokraamisen takia, oli kysymysmerkki.

“Hello, welcome” kuului tallin puolelta, keskeyttäen Nicholasin ajatukset ja saaden tämän kääntymään ympäri. Vastassaan olikin pieni, tomera nainen. Puhetyylistä ja olemuksesta päätellen venäläistä syntyperää.

“Hello. I’m Nicholas” poika esitteli itsensä.

“I’m Yeva. Let’s go see Cressida.”

“Cressida..?” Nicholas vain mietti ääneen, kun nainen jo marssi kohti tallia. Cressida? Sitä ei voisi edes sekoittaa Viperiin. Cressidan karsinalla Nicholas katsoi tammaa, ja sen karsinassa hörisevää varsaa, hiljaa miettien, kuinka avata aiheen omistajan kanssa.

“I know this isn’t Viper. But she needs a rider, she needs exercise” Yeva ehtikin selittämään.

“Sure.. I can do that” Nicholas vastasi mietiskellen.

“If you keep them happy and their tack clean, you don’t have to pay anything.” Yeva jatkoi, kumoten pojan huolenaiheita sujuvasti. Nicholas nyökkäsi.

“How do you ride?”

“With a saddle..?”

“...No. English or western?”

“......International…?”

Yeva huokaisi syvään, huokaisematta syvään. Ääneti. Nicholas hieraisi niskaansa.

“Do you have a helmet?”

“Yes.”

“Good, get your gear on.”

Ja niin Nicholas marssikin hakemaan ratsastusromppeitaan Pontiacista. Tai siis, kypärän ja ratsastuskengät. Tässä ajassa Yeva oli tuonut Cressidan karsinalle tamman suitset ja harjapakin, sekä löytänyt kantoreppuun…. Vauvan. Okei, siinä ollee syy sille, miksei hän ratsasta omaa hevostaan. Kaiketi. Yksi asia kuitenkin puuttui…

“Where is the saddle?”

“Cressida’s saddle doesn't fit her right now, she has lost some muscles in her back.”

“...So what am I gonna sit on?”

“A saddle pad.”

Alrighty then.

Yeva ojensi riimun ja riimunnarun Nicholasille, perääntyen sitten vastahakoisesti parin askeleen verran kohti ulko-ovea.

“I’ll go clear the arena, come outside when you’re ready. The foal can run free.” nainen ilmoitti, ja poistui lopulta kokonaan ulos. Selvä se. Nicholas astui tamman karsinalle, antaen tamman haistella itseään ennen riimun sen päähän pukemista. Tamma on ilmeisen saman näköinen, kuin Viper - se alkuperäinen vuokrahevossuunnitelma. Oletettakoon nyt niin, että hevoset ovat sukulaisia pelkästään ulkonäön perusteella. Varsakin oli kuin kopiokoneesta… Hyvin hämmentävää. Hän heilautti riimunnarun tamman kaulalle ja nopein liikkein harjaili tammaa pitkäsukaisella harjalla. Likainen se ei missään nimessä ollut, mitä nyt vähän kuiviketta hännässä ja turvassa. Varsansa taasen näytti siltä, kuin olisi käynyt uimassa kuivikevarastossa, mutta arasteli Nicholasia niin, että poika päätti jättää sen rauhaan. Olkoon sotkuinen, ei se sentään lantaläiskänen ollut. Sininen satulahuopa loimen joustovyöllä selkään, suitset tammalle päähän ja sitten omia kamppeita niskaan. Samassa tallikäytävälle asteli eksoottisen näköinen, keltainen hevonen omistajaoletettunsa kanssa, jolle Nicholas tervehti ja tuo mutisi tervehdyksen takaisin. Kaksikko katosi toisen oven taakse, jonka sulkeuduttua Nicholas uskaltautui avaamaan Cressidan karsinanoven ja ripein askelin poistui hevosten kanssa tallirakennuksesta. Hetken ulkona Nicholas katseli ympärilleen, kunnes löysi ratsatuskentän ja nosti vapaan käden sormen pystyyn kuin sanoen “ahaa, tuolla!”. Cressida pöhisi pöllöenergiansa kanssa pää pilvissä, mutta käveli hienosti pojan vieressä, joskin samalla myös varsaansa silmälläpitäen. Kentänlaidalla kantokopassaan makoili meritähtitoppapukuun pakattu… Vauva. Sitä Cressida katsoi toisella silmällään pää kallellaan. Olihan koppa nyt kentänlaidalla, eikä tallissa. Hui kauhistus.

****

Yeva oli pyytänyt Antoniota ratsunsa kanssa siirtymään maneesiin, ja he olivatkin vasta tulleet maastosta kävelyltä. Nicholas tulikin jo tallista Cressidan ja Chryseidan kanssa - ja hyi hirvitys, miltä varsa näyttikään! Cressida vaikutti sopivan pirteältä… Olihan siitä tovi vierähtänytkin, kun tamma on päässyt hommiin. Tarhailu yksinään ei ole ollut fyysisesti tarpeeksi vaativaa, pitääkseen kaiken pöllöenergian poissa. Yeva osoitti Nicholasille selkäännousujakkaran kentällä ja meni itse sulkemaan kentänporttia, ihan vaan varuiksi… Kyytiin poika kiipesikin keposesti, lähtien kävelemään pitkin kenttää jokseenkin…. Islantilaisen vanhan miehen ratastustyyliin.. Sukset jalassa ja selkä köyryllä.

“Come here.” Yeva sanahti, parkkeeraten itsensä keskelle kenttää jakkaran kanssa. Cressida pikakäveli, kääntyi ja pysähtyi. Osasi Nicholas siis perusasiat ilmeisesti. Tosin, istua selkeästi ei. Yeva otti pojan jalasta kiinni, asetti sen lonkasta nilkkaan parempaan asentoon. Yeva tuikkasi sormellaan pojan selän suoraksi ja asetti tuon kädet niin, että peukalot olivat päällimmäisenä.

“Now, take a deep breath” hän sanahti. Poika hengitti syvään, ja Cressida laski päätään taivaista. Ei paljon, mutta niin, että sen huomasi kyllä.

“See?” hän kysyi pojalta, joka nyökkäsi silmät suurina, kuin wau-elämyksen saaneena. Yeva ohjasi ratsukon takaisin liikkeelle. Cressida olisi selvästi halunnut enemmän haastetta, mutta otti myös tehtävänsä hyvin vakavasti - hän esitteli nyt keltanokalle erilaista ratsastustyyliä, ollen kevyesti kuolaimella. Yeva oli haljeta ylpeydestä, niin viisas Cressida olikaan. Chryseida kipitti menemään vierellä, ottaen välillä satunnaisia ravi- ja laukka-askeleita.

“Sit deeper, remember to breathe. Imagine being veeery heavy” Yeva yritti parhaansa mukaan selittää. Onneksi pojalla oli hyvä tasapaino, ja Yevan täytyi lähinnä muistuttaa hänen istunnastaan. Jonkinlainen idea pojalla oli kuolaintuntumasta, sillä Cressida ei protestoinut epätasaista tai nykivää ohjaa lainkaan - tai sitten tamma oli harvinaisen anteeksiantavaisella päällä. Ei hevonen peräänannossa mennyt todellakaan, muttei myöskään pää pilvissä holtittomasti. Käynti ja ravi menivät hyvin, myös siirtymiset ja pysähdykset. Nicholas keskittyi niin kovin itsekin, että työnsi välillä kielensä ulos.

“Take a little canter, if you want to. After that we are done here.” Yeva ilmoitti tapaansa töksähtäen. Nicholas vilkaisi naista ehkä hieman huolestunut vivahde katseessaan. Päätti hän yrittää laukkaa, ja siinä onnistuikin - joskin ravitikityksen kautta ja vastalaukkaan, mutta vahingossa onnistui vaihtamaan laukan ja näytti nauttivan vauhdikkaasta menosta.

“POSTURE” Yeva rääkäisi varmaan sadannen kerran, ja Nicholas korjasi asentoaan - varmaan sen sadannen kerran. Muisti poika hengittääkin, sillä Cressida laski taas päätään hieman. Tosin, hengitti vähän liiankin syvään, sillä tamma laski raviin ja lopulta käyntiin.

“I’m gonna need a thicker pad” Nicholas kähisi tuskaisesti ja puhahti helpotuksesta, kun tamma käveli taas. Cressida oli niin tyytyväisellä ilmeellä. Liekö se siitä, että pääsi ottamaan laukka-askeleita vai siitä, että oli ollut niin hienosti tänään. Yevan mielessä ainakin se jälkimmäinen. Chryseida oli vain onnellinen ollessaan täällä. Yeva vaipui mietiskelemään samalla, kun hänen katseensa jämähti ratsukkoon ja häntä tötteröllä ravaavaan varsaan.

****

Nicholas oli ratsastanut kumpaankin kierrokseen useamman kierroksen käyntiä, keskittyen asentoonsa hevosen selässä. Yeva oli ollut jo niin kauan huomauttamatta mistään, että poikaa alkoi jo kalvamaan sisältä - oliko nainen luovuttanut? Tulisiko vuokraamisesta kuitenkaan mitään? Lähtisikö Nicholas hevosenetsintäreissulle takaisin? Cressidalla ratsastus oli ollut suhteellisen huoletonta, ainakin siihen ex-laukkaaja-quarteriin verrattuna. Sillä ruunalla ei ollut varmaan koskaan ollut jarruja ja vaikka suussa olisi ollut kettinkiä ja jalat betonissa, olisi se hevonen pinkonut silti maailman ääriin.

Kun Yeva kutsui Nicholasin luokseen keskelle kenttää, hyppäsi pojan sydän hänen kurkkuunsa asti ja taisi jättää lyöntejäkin välistä.

“You’re gonna have to work on your posture” Yeva sanahti.

That I had figured. Nicholas nyökkäsi.

“How often do you want to rent Cressida? I can school you twice a week, but I want you to study it at home too.” Yeva jatkoi. Nicholas hiljeni. Yeva noti kulmaana kysyvästi. Nicholas heräsi todellisuuteen.

“Ye ma’am, twice a week works for me - I did plan to go to the stables more often than that too.. But lessons twice a week sound good to me!”

Yap yap yap…

“Good.” Yeva nyökkäsi.

“I have to get back to my chores now, I trust you to get Cressida to her stall and… Brush Chryseida a bit too…”

Nicholas nyökkäili innostuneesti. Hän ohjasi tamman vielä kävelemään parin kierroksen verran, ja aivan haltioissaan oikein extrana yritti sisäistää saamiaan ohjeita ja mietti jo kuumeisesti, kuinka usein ja paljon hän pääsisi tallille ja ennen kaikkea - mistä hän löytäisi sen paksumman padin sukukalleuksiensa suojaksi…

Cressidan kirja

Cressidan kirja

"Idaho, you better serve us well!"

Tallitöissä vol I

Vs: Cressidan kirja

Vs: Cressidan kirja

After a while

Vs: Cressidan kirja

Vs: Cressidan kirja