Cressidan kirja

Cressida

✦ Ruotsinpuoliveritamma ✦ 6-vuotias ✦ Mustanruunikonkirjava ✦ 167cm ✦ Kenttäpainotus ✦ Sivut ✦

20.06.2023, "Idaho, you better serve us well!"

Uudet tuulet puhaltavat Cressidan ja Yevan suuntaan, kun kaksikko käyskenteli välikävelyllä lentokonematkan jälkeen.
"Enää vähän, Cressida, vain yksi trailerimatka jäljellä" Yeva kuiskasi tammalleen englanniksi, venäläisaksentilla murtaen. Tamma oli selvästi väsynyt, muttei muuten ollut moksiskaan maisemanvaihdoksesta ja matkailusta.
"Oi, lady! Time to go!" mukava pyöreämpi kanadalaismies huudahti hevosautolta, jonka perästä ruunikko mustangiruuna huusi vastauksen. Yeva vilkutti ilmoittaakseen, että oli kuullut ja lähti talsimaan takaisin autolle. Cressida nyhti ruohotuppoja maasta, lähtien sitten pärskähtäen seuraamaan Yevaa narun toisessa päässä. Nätisti Cressida lastautui tämänkin kerran, saaden palkkioksi porkkanan.

Hämärä on jo alkanut laskeutumaan matkalaisten ylle, ja tallille olisi vielä matkaa. Kuskin mukaan he olisivat perillä vasta ilta kahdeksan jälkeen - no sepä ei sinänsä haitannut, ehkä tallilla ei olisi liikaa porukkaa silloin. Kanadalaiskuskista oli ihan tarpeeksi juttuseuraa toviksi. Ja olihan Yeva saanut mukaansa kirjalliset ohjeet tallinomistajalta siltä varalta, että heidän saapumisensa venähtäisi liikaa. No, ei onneksi venynyt. Kuski osasikin Idahossakin ajella kuin kotikulmillaan, joten Yeva seisoi jo puoli yhdeksältä Twin Falls Farmin parkkipaikalla tavarapinon vieressä. Hiljaista, vain Cressidan puhina tuon nyökyttäessä päätään uusien hajujen perässä kuului. Kunnes joku jossain hirnahtikin, rikkoen Yevan itsensäkasaamishetken. Kröhöm, joo, riimunnaru paremmin käteen ja eikun menok-

"Hello, and welcome to Twin Falls Farm! Yeva and Cressida, I assume?"
"Da- ah yes, Yeva Petrov" Yeva vastasi ja esitteli itsensä hieman häkeltyneenä, kun joku olikin ilmestynyt jostain näkökentän ulkopuolelta jo toivottamaan tervetulleeksi. Cressida oli taas enemmänkin ilmeellä että niinpä, mä näinkin sen ennen sua! Noni, mennäänkö jo? Thanks for the heads up, mate. Tamma haisteli maata ja asteli muutaman pienen sivuaskeleen melkein paikoillaan.
"Marion Widmore" rouva esitteli itsensä ja pikatutustumisen päätteeksi kaksikko roudasi tavarat ja hevosen talliin, niihin osutetuille paikoille. Cressida sai karsinakseen oikein kotoisan oloisen boksin Bluen vierestä ja hauskasti Boen edestä. Jos Yeva ei olisi niin kivikasvoinen, olisi hän varmaan hekottanut ääneen. Tavarat paikoillaan, Cressida juotettu, ruokittu, hellitty ja tarkastettu... Ja kun Marion oli pitänyt Yevalle pikabriiffauksen tallikäytäntöihin, löysi Yeva taas itsensä tallin parkkipaikalta. Yevan omat matkatavarat olivat vielä matkalla, ja ne toimitettaisiin johonkin asuntonsa rakennukseen, joka sekin oli vielä hieman auki... Ei siinä, seuraavaa kuskia soittelemaan, että nainen pääsisi motelliin täksi yöksi, ja sitten kun tavarat saapuisivat, muuttaisi hän uuteen asuntoonsa.
"Idaho, you better serve us well!" Yeva kuiskasi vielä hentoon tuuleen, siinä kyytiään odotellessa.

Tallitöissä vol I
ainakin kirjoitettu 24.8.2023

Yeva lappasi lantaa kottikärryihin alatarhassa. Keli oli mitä mainioin tallitöihin: aurinko paistoi, joten kylmä ei tullut, vaikka kevyt tuulenvire pyyhälsi aina välillä ohi, joka taasen piti ötökät ja itikat sujuvasti loitolla. Yeva oli ottanut tavoitteekseen siivota tarhoja yleensä hevosten päiväheinien jälkeen, jolloin ne olivat rehujensa kimpussa ja sen jälkeen yleensä parkkeerasivat johonkin varjoon torkkumaan – kuten Cash, Spike ja Boe nytkin tekivät. Blue oli pikkuhiljaa hiipinyt laahustavin askelin lähemmäs, kunnes pääsi kottikärryjen kosketusetäisyydelle, aisoja maistelemaan. Nainen soi aina välillä mulkaisun ruunaa kohti, muttei sanonut mitään ääneen. Aina, kun nainen palasi kärryille lantakuorman kanssa, ruuna otti askeleen taakse ja palasin sitten takaisin, kun Yeva palasi hakemaan lisää tavaraa. Kottikärryjä siirrellellessä Blue hiipi perässä sopivan etäisyyden päässä. Ehkä ruunalla oli tylsää tai nälkä jäi vielä, Yevaa ei moinen kuitenkaan häirinnyt, kunhan kottikärryt pysyivät pystyssä.
Pian Blue kuitenkin otti niillä louskuttimillaan kottikärryjen kahvasta kiinni, nostaen niitä hieman ilmaan. Kolahtaessaan maahan Blue katsoi kärryjä silmät suurina. Pysyivät ne sentään pystyssä.
” Smart one…. Go play with your friends” Yeva mutisi ja kippasi taas talikollisen kärryyn, hätistellen sitten ruunaa kauemmas unisia tovereitaan kohti ja siirsi sitten kärryjä seuraavia kasoja kohti. Samalla tyylillä ruuna kumminkin hiipi lähemmäs, ja kolisutteli kärrejä taas pian, ihmetellen aikaansaannostaan.
”Niet!” Yeva sihahti, mutta ruuna vain katsoi naista korvat hörössä. Yeva nojasi talikkoon, heristäen Bluelle etusormeaan toruvaan sävyyn, jolle Blue irvisti. Jaahas! Sillä lailla. Nainen hymähti huvittuneena ja nosti sormeaan ilmaan testiksi pariinkin otteeseen.
” Well of course you’ve been taught that” Yeva mutisi ja jatkoi tarhan siivoamista.
” Just don’t tip them over.”

**

Kaikki tarhat oli siivottu about siinä vähän ennen neljää iltapäivällä, jolloin Yeva oli sujuvasti skipannut kaikki sosiaaliset kanssakäymisetkin – ellei Bluen hyvin omistajansa kaltaista härnäämistä lasketa. Ilmakin oli lämmennyt jo lähes tuskaisen kuumaksi. Vedet vaihdettu, heinät valmiinsa, karsinat siistit, ruuatkin astioissaan… Mitäs vielä? Niin joo, Yeva oli luvannut Marioinille siivoavansa rehuhuonetta. Tuon mukavan babushkan lähtö harmittaa, mutta toisaalta tulevaisuus myös kutkutteli innostavasti.

**

Rehuhuonekin oli nyt uudessa uskossa ja Kanekin oli käynyt kummastelemassa, että oliko asialla jotain suurempia rottia. Ilma oli edelleen kuuma, mutta siitä huolimatta Yeva lähti hakemaan hevostaan talliin varustettavaksi, joskin sileätreeneihin ei vielä päästäisi, ulkoareenalle siis. Tamma pärskähteli ja vaikutti silmin nähden tyytyväiseltä päästessään tallin varjoon, ja Yeva päättikin ratsastuksen sijaan antaa tamman vain oleskella tallissa tovin makuveden kanssa. Ehkä ilma kerkeisi viilenemäänkin siinä ajassa, kun hän vaikka… Hmm… Siivoaisi satulahuonetta, joo. Hyvä plääni. Pitihän tallin olla edustuskunnossa uuden tallimestarin saapuessa muutenkin! Joo.

**

Taas pari tuntia ja muutama lyhyt keskustelu myöhemmin oli yksi huone tallista jokseenkin siistimmässä kunnossa. Cressida katseli tallinkäytävälle hörökorvineen ja naisen nähdessään hörisi innoissaan. Kamppeet karsinalle ja tamma valmiiksi. Päivän väri on sinimusta, niin hevosella kuin Yevallakin. Taluttaessaan tammaa kohti ratsastuskenttää, päivän hikoilleena nainen oli ihan tyytyväinen, että joku oli jättänyt ristikoita kentälle, jotka yleensä aiheuttivat kevyttä raivoa. Pari kierrosta maastakäsin löysällä satulavyöllä, jonka jälkeen kiristys ja kyytiin. Satulassa Yeva havaitsi Kansasin alatarhasta ja Judenkin menopeli oli löytänyt tiensä tallille, tosin naista hän ei onnistunut spottaamaan mistään. Pitkin ohjin käynnissä kiemurointia, sitten ravissa, siirtymisiä… kaikkea kivaa. Cressida oli kivan motivoituneella päällä, reagoiden nopeasti, mutta pehmeästi annettuihin ohjeisiin ja apuihin. Hieman ravipuomeja, ristikoiden yli ja laukassakin, kunnes Yeva jäi pitkin ohjin kävelemään ja miettimään, että mitähän seuraavaksi. Ei siinä, selästä alas ja puomeja nostelemaan. Tamma seurasi koirana naisen perässä, kun ristikot nousivat noin 2,6ft (n. 80 cm) korkeiksi pystyesteiksi. Ehkä hieman tylsä esterata, ollessaan noin viiden esteen pitkin kenttää oleva satunnainen järjestelmä, mutta menköön. Jakkaran kautta takaisin satulaan ja ravin kautta laukkaan, josta radalle… Joskin rataa sai suunnitella vähän lennossa, josta johtuneesta hämmennyksestä Cressida halusi ottaa hieman kierroksia, alkaen tyyliinsä häslämään jolloin hyppytyylinkin omalaatuisuus korostui. Noh, ei se mitään. Pari hyvää hyppyä ja sitten loppuhölkille… Aina ei voi voittaa.

Yeva katsoi aidalle ilmestynyttä Judea Louisen satulassa ’I’m sorry you had to see that’ -ilmeellä, jonka jälkeen Yeva pudisteli päätään syvään huokaisten. Jude hymyili vinosti Louisan satulassa ja nyökytteli ymmärtäen ja kutsui kohteliaasti ratsukon kanssaan maastoon. Mikäs siinä sitten, eiku aivoja tuulettamaan. Tekee niin hevoselle kuin ratsastajallekin ihan hyvää....

Maastoreisu

” Oh fuck off, Kansas” Yeva murahti Kansasille varustaessaan kirjavaa tammaansa tämän karsinassa. Kansas virnuili karsinanoveen nojaten, Blue vieressään lähinnä Cressidaa kohti kurotellen, joka taas oli enemmän kiinnostunut etsimään heinänkorsia pehkustaan. Cressidan harja-accidentista saa nainen palautua vielä tovin, eikä Kansasin letkautukset auttaneet asiaa.
” But they were some good memes, don’t lie to me, you laughed a little didn’t ya?” Kansas selitti kissankorvat heiluen.
“No.” Yeva vastasi, johon Kansas tuhahti muka itseensä ottaneesti, ja lähti taluttamaan päistärikköään johonkin ulos. Tarhaan sitä taisi viedä. Sentään Kansas oli jo käynyt ratsastamassa, eikä tullut tällä kertaa mukaan.
” Are y’all ready?” Keith kysäisi hevosensa karsinasta.
“‘Cause we’re ready to go” mies jatkoi vielä, Barbie takaltaan kuikuillen.
“Yup” Jude huikkasi ja lähti jo taluttamaan Louisaa ulos. Huokaisten Yeva heilautti vain kättään ilmassa, että jepjep valmista, ja marssi tammansa kanssa ulos. Keith tuli kullanhohtoisen hevosensa kanssa perässä, ja niin kolmikko ratsuineen vielä tarkisti varusteitaan ison tallin edessä ennen selkään nousua.

” You know, you should’ve seen- “
“No.” Yeva keskeytti Juden selityksen.
” Louisa really had eaten it- “ Jude oli jatkamassa, mutta Yeva soi naiselle niin murhaavan katseen, ettei tuo tohtinut jatkaa. Eihän kalju Cressidaa haitannut ja kyllä kuten Jude sanoi jo aikaisemmin, harja kasvaisi nyt ainakin tasaisena takaisin. Yeva oli kumminkin suolainen. Vaikka noh, ehkä nainen olisi tehnyt saman lopulta itsekin, mutta sitähän hän ei ääneen myöntäisi – ainakaan nyt. Kappas, Keith olikin jo kyydissä, katsellen kulmat kysyvästi koholla Yevaa ja Judea, muttei uskaltanut kysyä ääneen mitään. Taisi aistia ilmasta jonkun tason jännitystä…
” ….But if I got you something..?” Jude sanahti kysyvästi rikkoakseen lyhyen, mutta piinaavan hiljaisuuden. Yeva oli jo kiivennyt Cressidan satulaan, katsellen Judea tuimalla katseellaan.
” I’ll think about it” Yeva vastasi, mitälie Jude sillä meinasikaan.
” The nature here sure is beautiful at this time of year! Have you noticed how the leaves change colors everywhere? how cool is that!” Keith selitti, ohjaten hevosensa kohti metsäisiä maastopolkuja. Selvästi mies yritti nostaa mitä vain puheen aihetta esille, joka ei liittynyt Cressidan puuttuvaan harjaan. No, ei sillä, tamma näytti ihan hyvältä näinkin…..

13.02.2024

Mikäs siinä, Yevan Corollassa körötellessä, kun pikkukissa mussutti muristen tonnikalaa kuljetuslaatikkoon teipatusta kiposta. Eläinlääkäri oli maininnut, että syömisen aikana muriseminen menisi ohi ajan kanssa. Toivottavasti yhtä nopeasti, kuin Yevan selkäkivutkin. Ehkä nyt olisi hyvä aika ehdottaa Ethanille, josko he sijoittasivat ergonomiaa parantaviin työkaluihin… Tämä täytyisi muistaa vielä tallilla.
Yeva oli uhannut muuttavansa tallin omistajatalon alakertaan, ja sitä hän nyt olikin toteuttamassa. Ethanin kiusaksi tottakai, mutta myös pitääkseen tarkemmin silmällä tallin hevosia. Erityisesti häntä huoletti Spiken tilanne, vaikkei se hänen hevonen ollutkaan. Ei ollut Bluekaan.

—-

“You have spoiled him. Already” Ethan hekotti ovenpielestä, kun Yeva nosti lattialta käteensä rääkyvän Tunan. Mies oli auttanut Yevaa kantamaan muuttorompetta makuuhuoneeseen, mutta tavaroiden siirtelyä oli hankaloittanut Yevan jaloissa rääkynyt karvapallo.

“Oh shut it, as if you could say no to this little sh-… Awww little babyyy” Yeva marmatti, kunnes pikkukissiäinen niin taitavasti katseli naista pallosilmillään. Ethan naurahti hampaidensa välistä.

“Well then, you ready? I have to show him his hunting grounds…” Ethan hoputti. Joo, tallityötkin odottivat Yevaa.

“Fine, just don’t lose him” Yeva vastasi, suukotti kissaa ja toimitti sitten Tunan miehen syliin. Ethan nyökkäsi, ja leperteli jo pennulle. Olihan se niin pirun söpö, myönnettäköön. Se kissa, siis.

—---

Cressida oli saanut käydä ulkona Lousian käsittelyssä, mutta silti selkäännosussa Yeva sai pyytää tammaa pakittamaan takaisin oikealla paikalle useampaan kertaan. Tyhjässä maneesissa kaikui naisen ähihä ja Cressidan tömistely maneesinpohjaa vasten.

“Cyka… Cres, what is up with you today?” Yeva huokaisi kavuttuaan satulaan. Selässä vihlasi aina välillä, ja jumitti kokoajan - liekö selkärangassa jotain. Ehkä tamma aisti ihmisensä ahdingon, tai sitten ei vain jaksanut tänään työskennellä, tai pysyä aloillaan. Satulavyökään ei kiristynyt samalla tavalla, kuin ennen. Täytynee optimoida Cressidan ruokintaa ja lisätä hieman liikuntaa…

“Let’s just walk today” Yeva sanahti ääneen ja ohjasi tammansa uralle.

—---

Ratsastus oli jäänyt lyhyeksi: Yevan selkä ei kestänyt ja Cressidalla taasen ei kestänyt hermot, joten ravia pitkin maneesia ja satulasta pois. Mitäs sitä pakottamaan, kun ei yksinkertaisesti onnistu tänään.

“Hello” Harper tervehti pesukarsinasta, Spiken vierestä. Yeva tervehti lyhyesti ja talutti hevosen karsinaansa. Cressida vaikutti tyytyväiseltä, ehkä se ei ainakaan ollut kipeä. Varusteet pois, takki päälle ja hieman evästä tamman nenän eteen. Yeva ei ollut saanut mielestään Harperia ja Spikeä, jotka olivat edelleen pesukarsinassa. Samalla kun Cressida söi heiniään, Yeva siisti sen kaljua. Kirottu Louisa, kun Cressidan harjaakaan ei selvinnyt sen käsittelystä.

“Harper” Yeva huhuili ja poistui karsinasta.

“Yes?” Harper vastasi kysyvään sävyyn.

“You can ride Cressida, if you want to. I can pay you” Yeva kertoi, tai ilmoitti, kömpelösti. Harper katsoi Yevaa jokseenkin hämmennyksen- ja pelonsekaisella ilmeellä.

“But why won’t you ride Cressida yourself?” Harper sai vastatuksi.

“My back. It’s killing me” Yeva irvisti. Harvemmin sitä tuli jätettyä ratsastettua pirullisten selkäkipujen takia, mutta ei sille nyt voinut mitään.
“It won’t be a lot but… Something” Yeva jatkoi ja Harper vain katsoi naista. Well then.

“Text me when you’ve decided, I have to go now” Yeva totesi ja jatkoi matkaansa Harperin ja Spiken ohi ulos. Ehkä ehdotuksesta olisi jotain apua kaksikon tilanteessa, toivottavasti ainakin.

Cressidan kirja

Cressidan kirja

"Idaho, you better serve us well!"

Tallitöissä vol I

Vs: Cressidan kirja

Vs: Cressidan kirja

Vs: Cressidan kirja