09/07/2024 - Tiistai - Aamu

Toinen yö oli ollut vaikea enkä saanut unta vieraassa sängyssä. Pari vuotta nuorempi Cole oli ensin valvottanut kapinoimalla nukkumaanmeno aikoja vastaan ja loppu yön pyörin sängyssä nukkuen vähän sillain on-off. Heräsin aamulla ennen herätystä, enkä saanut unta Colen kuorsatessa, joten hipsin vähin äänin sumuiseen aamuun. En ollut varma oliko se sallittua, mutta ei kiinnostanut siinä kohtaa jäädä enää sänkyyn makaamaan.

Raikas ja kostea ilma täytti keuhkoni, kun avasin vähän narisevan oven. Koitin sulkea sen niin, ettei muut asukkaat heräisi, vaikken ollut varma saiko Mikaelkaan unta Colen kuorsatessa sikeästi. Se ei ainakaan heräisi mun ovien availuun, jos se ei herännyt omaan kuorsaukseensakaan.

Nurmikko oli märkä ja vähän liukas paljaiden jalkojen alla. Oli hauska kävellä nurmikolla ilman kenkiä, vaikka pidin niitä kyllä käsissäni mukana. Aamuhämärässä löysin alueelta valmiiksi aamun surffituntia varten pystyyn seinää vasten asetetut surffilaudat. Erilaisissa väreissä ja kokoluokissa, jokaiselle sopiva. Vaan nurmikko oli valitettavan liukas ja onnistuin siinä surffilautoja ihaillessani liukastumaan, kompuroimaan ja siinä tasapainoa takaisin hamuillessani otin vahingossa seinän sijaan tukea surffilaudasta. Kaaduin, menin aivan mukkelismakkelis ja sain mukaani useamman surffilaudoista. Kaaduin sen verran suurella voimalla, että useampi vanhoista ja ehkä osittain jo vähän huonokuntoisista laudoista halkesi, meni poikki. Ensinnäkin sattui ihan helvetisti ja toisekseen apua ihan kauhea paniikki, mitä olin mennyt tekemään!?

Yksi ohjaajista oli herännyt metelöintiini ja tullut tarkistamaan tilanteen. Ei se edes ihmetellyt miksi olin hereillä ja ylhäällä, vaan tuli auttamaan ylös ja talutti ensiapupakkaukselle. Olin saanut pari ruhjetta sääreen ja käsivarteen, useamman mustelman sinne tänne, mutta eniten sattui sieluun. Kun minut oli paikattu, palasimme rikospaikalle. Katsoimme surffilautojen kuntoa ja aloin pian anelemaan anteeksiantoa: voisin vaikka auttaa aamupalan laitossa tai siivouksessa tai maksaa lautojen hinnan tai tai tai.... "Noh, oli jo aikakin vaihtaa surffilaudat", totesi Paul neutraalisti empaattinen sävy äänessään. Se helpotti vähän. "Mutta tänään ei taideta päästä surffaamaan.." mies jatkoi perään, ei mitenkään syyttelevästi. Se oli toteamus, fakta, surffilautoja oli hajonnut niin paljon ja moni oli saanut sellaisia ruhjeita, ettei ehjiä lautoja riittäisi läheskään kaikille...