10/07/2024 - Keskiviikko - Aamu

"Nyt mä sen keksin mistä te näytätte niin tutuilta", Heather hihkaisee olkansa yli, samalla kun johdattaa hevosletkaa leirialueen poikki kohti rantaa.

Sen kolmen sekunnin aikana mitä Harper ehtii käymään vaihtoehtoja läpi (mistä hän syvästi toivoo, ettei leiriohjaaja ainakaan ole tunnistanut häntä siitä häpeällisestä B-luokan filmatisoinnista, jota Twin Falls Farmilla kuvattiin viime kesänä) hän yrittää sopertaa jotain ympäripyöreää takaisin, muttei saa ensimmäistäkään järkevänkuuloista sanaa suustaan. Siitä kertoo ehkä se, että whadydy on sieltä järkevimmistä päästä. 

"Kisasitteko te Westernweekeillä? Olenko oikeassa?" nainen kuitenkin jatkaa ja hänen takaansa voi melkein kuulla Harperin helpottuneen huokaisun.

"Joo, itseasiassa."
"Ne voitti sen, ei pelkästään kisannu!" Valeria esittää tukensa jonon hänniltä ja tuulettaa sillä kädellä, joka ei pitele Teddyn ohjia. 

"Näin mä muistelinkin, mutten kehdannu mainita sitä heti kättelyssä, jos olisinkin erehtyny henkilöistä", Heather sanoo takaperin kävellen. "Kova suoritus, teidän menoa oli ilo seurata!"

Posket ovat muuttuneet persikanvärisiksi, vaikka kehu poltteleekin hyvällä tavalla sisuksissa. "Meillä oli hyvät tiimit. Vaikka, noh, mähän lähin Texasiin lähinnä ottamaan aurinkoa, että siinä tais olla omalta osalta vähän ensikertalaisen tuuria mukana..."

"Pyh-pah! Mutta oli miten oli, niin onnittelut menestyksestä! Oikeastaan nyt kun tuli puheeksi... Mitäs jos otetaan kaikkien tiimiläisten kanssa yhteiskuva leiritalon edessä tän jälkeen? Olis aika hienoa saada sellainen kuva tuonne ruokasalin seinää koristamaan."

Satulattomien hevosten jono ohittaa viimeisen ulkorakennuksen, jonka portaalle Cooper on käynyt istumaan. Rakennuksen seinämaali on haalistunut vuosien varrella melkein vaaleanpunaiseksi, mutta siihen on jäänyt tummempi alue seinään taannoin nojailleista surffilaudoista.

"Mä ootan teitä täällä", Cooper sanoo ohimenevästi ja vetää lippistä syvemmälle päähänsä. "Voin vaikka analysoida auringon kulmaa sillä välin ja katsoa parhaan kuvauspaikan valmiiksi."

Spike pysähtyy kuin ajatuksesta sivuun heinikon rajalle ja Harper antaa muun jonon kulkea ohitseen. Hän pistää merkille miten Antonio pahoittelee Heatherille "vielä kerran niistä surffilaudoista" ja se saa hänet miettimään, onko pojalla ollut sittenkin jotain tekemistä peruuntuneen surffitunnin kanssa. Asiaan taitaa kuitenkin tulla varmistus siinä kohtaa, kun Heather sanoo, ettei hänellä ole vanhojen romujen suhteen mitään korvausvaatimuksia ja Antonion suusta pääsee vuolas grazie mille-vuodatus. 

Harper tökkää tennarinkärjellään Cooperin kenkään. Poika ei näytä hätkähtävänkään, nakkelee vain rantavehnän jyväsiä sinne tänne, mutta kun Harper kyykistyy suukottamaan tätä poskelle, nostaa Cooper vihdoin hieman katsettaan. "Ootko varma ettet tuu? Ettei jää harmittamaan myöhemmin."

"Pysyn mieluummin kuivalla maalla."
"Ethän sä tavallaan edes olis vedessä, vaan Ronyan selässä", Harper yrittää maanitella Cooperia mukaan, mutta toisen päätä ei ole niin helppo kääntää.
"Nääh, ei oo mun juttu. Menkää te vaan."

Cooper ei ole koskaan kertonut, miksi se välttelee niin kovasti veteen menemistä, mutta sen taustalla täytyy olla joku trauma mistä se ei selvästi ole vielä valmis puhumaan. Eikä siihen ainakaan kannata painostaa. Toisaalta miehet puhuvat aika vähän ylipäätään mistään, joten tuskin ainakaan kannattaa pidättää hengitystä sitä odotellessa. Tässä kohtaa ainoaksi vaihtoehdoksi siis jää keskusteluaiheen vaihtaminen täysin toiseen.

"Käydäänkö kiskalla hakemassa jotain hyvää illalla? Vois vaikka kattoa jonkun leffan puhelimesta jommankumman huoneessa."
"Jos ei väsytä ihan hirveesti, niin vois livahtaa iltapalan jälkeen."

Nemon selkään kivunnut Hayley huutelee jo rannan suunnalta joukosta jääneen ystävänsä perään, jolloin Harper alkaa hitain askelin ottamaan perääntyä upottavassa hiekassa ja on melkein kompastua, kun keväällä venähtänyt nilkka on jälleen pettää alleen. "Sun vuoro päättää leffa, mut ei mitään taisteluleffoja sit, pliis!"

"Tarkotetaanko taisteluelokuvilla niin kuin sotaelokuvia vai esimerkiks Star Warseja?" Cooper kysyy, mutta nähdessään Harperin tuomitsevan katseen, hän  napauttaakin vain lippaansa etusormella. "Got it."


Spike ei tarvitse pitkällä rantaviivalla kuin kevyen pohjeavun kun se jo ampaisee täyteen laukkaan. Se testaa ratsastajaansa, sitä, kuinka paljon Harper on valmis antamaan sille saumaa hanattamiseen, eikä Harperilla ole tänään aikomusta pidätellä sitä. Ei Wilmingtonissa ole tällaista mahdollisuutta päästellä kiitolaukkaa rantavedessä. Wilmingtonissa on hyvä, että löytää ylipäätään jonkun uittamiseen soveltuvan rantatörmän, joka useimmiten on kapea ja kivikkoinen joenuoma tai äkkisyvä järvi. Kumpikin haluaa ottaa tästä ainutlaatuisesta hetkestä kaiken irti.

Mustanpuhuva puoliverinen ottaa heitä kiinni, ohittaa ja ratsailla keikkuva Brandy lällättää mennessään. Sekin kuitenkin joutuu taipumaan punaiselle ruutitynnyrille, joka painelee heistäkin ohi pieniä pukkeja päästellen.

"Whoa! Whoa, Waffles!"

Waffles on niin täynnä intoa, että Maddyllä on täysi työ pysyä tulisieluisen appaloosan kyydissä. Nuo konnuudet ovat tulleet Harperille hyvinkin tutuiksi, eikä hän aina ole selvinnyt niistä maastoutumatta. Maddy on kuitenkin taitava, eikä tasapaino horju vaikka Waffles painaakin päätään ryntäisiin tuon tuosta ja kerää näin potkua uuteen pukkiin.

"Hauska nähä sut ratsastamassa. Yleensä sulla on kaks jalkaa tukevasti maanpinnalla sen sun varsan kanssa", Harper huomauttaa sydän adrenaliinista pamppaillen, kun hevoset on saatu hiljentämään juuri ennen jyrkkää kallionseinämää.  Hän ohjaa Spiken rantahietikolta kohti merta, johon Spike astuu jalkojaan korkealle nostellen, kun ensimmäinen isompi aalto lyö sen kavioihin. Ote ohjista pysyy kuitenkin vakaana. Pian hän tuntee, miten Spiken lihakset rentoutuvat ja ruuna astelee rohkeammin syvemmälle veteen.

"Oikeasti ihan superkiva, että Susan lainas Wafflesia mulle tänne", Maddy sanoo ja pyyhkäisee silmille karanneita punaisia hiussuortuvia sivuun. "Waffles on niin hauska, oot onnekas kun saat mennä sillä niin paljon kun haluut!"


Onnekas, kyllä - Harper ajattelee mielessään ja painaa päätään alaspäin. Mutta kauanko se onni kestäisi?


Pian alkaisi high schoolin viimeinen lukuvuosi. Se tarkottaisi entistä tiiviimpää opiskelua, mikä tarkoittaisi valitettavasti myös vähemmän talliaikaa. SAT-testit eivät olleet mikään vitsi, jos collegeen halusi. Niihin pitäisi oikeasti lukea ja valmistautua hyvin, sillä niitä käytetään käytännössä pääsykokeina jatko-opintoihin. Lisäksi olisi hyvä saada joltain opettajalta suosituskirjekin collegehakemuksen tueksi. Vaikka Harper koki aina olleensa hyvä oppilas, pitäisi nyt olla vielä parempi.

Ja mitä enemmän sitä ajatteli, sitä rankemmalta syksy näytti.

Olisi typerää edes yrittää vakuutella, että kyllä sitä helposti pystyisi kaksi hevosta hoitamaan ja liikuttamaan, ja samaan aikaan lukemaan päänsä puhki hyvää SAT-tulosta varten. Joku osa-alue kärsisi siinä aivan takuuvarmasti.

Se tuntuu pahalta, koska Waffles on aina tuntunut sellaiselta mahdollisuudelta, jota Spiken kanssa ei välttämättä koskaan tarjoutuisi. Wafflesin kanssa voisi avautua uusia, vielä isompia kilpailuareenoita, joihin Spikellä ei ikinä olisi mitään asiaa - etenkään siinä kohtaa, kun hyvä tuuri, jolla tähän asti on ratsasteltu, loppuisi. 

Sillä vaikka Spiken kanssa kuinka yritti, ei se kanssa ollut tullut mitään mainittavaa menestystä koulu- tai etenkään esteradoilla kovasta yrityksestä huolimatta. Kaikista eniten Harper oli aina halunnut olla esteratsastaja. 

Siihen ei Spikellä vaan riitä kapasiteetti. Kouluratsastukseen Harper ei oikein jaksa tosissaan keskittyä.

Jollain ihmeen kaupalla laji, johon Harper on kaikkein vähiten panostanut, on ollut heille Spiken kanssa se menestyksekkäin. Lännenratsastus. Siitä oli napsittu kahdeksan arvokilpailuruusuketta ja voittosatula (tähän kohtaan olisi ollut hieno sanoa, että "ja pokaali", mutta jostain kumman syystä sellaista ei Westernweekeillä jaeta). Puhtaalla moukantuurilla, jos Harperilta kysytään.

Ja Waffles on juuri siinä lajissa hyvä. Ihan oikea lännenratsu Spikeen verrattuna.

Eli jos lännenratsastus on osoittautunut näistä kolmesta vaihtoehdosta lajiksi, jossa Harper on parhaimmillaan, millaisen mahdollisuuden hän menettäisi siinä, jos ojentaisi Wafflesin ohjat jollekin toiselle?

Vai yrittäisikö hän vielä onneaan esteratsastuksessa, löytyisikö heiltä Spiken kanssa kuitenkin vielä iskettäväksi yksi vaihde silmään siinä?


Tässä kohtaa Harper kokee olevansa enemmän hukassa harrastuksensa suhteen kuin koskaan aiemmin.