Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Kouluratsastusvalmennus
Wed Aug 30th 2023
Valmentaja: Dorothy Hill

Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023 Koulu10

Hevoset töihin laidunlomien jälkeen! Dorothy Hill saapuu elokuisena keskiviikkoiltana pitämään Twin Falls Farmilaisille kouluvalmennusta kello 7PM-8PM. Illalle on povattu lämmintä ja sateetonta loppukesän säätä, joten ratsastamme valmennuksen ulkokentällä.

Englantilaiseen ratsastustyyliin keskittynyt Dorothy valmentaa tallilaisia säännöllisesti sekä koulu- että esteratsastuksessa. Tehokas valmentaja, mutta kehno kehumaan ja kova suustaan. Kehut voivat olla vähissä, mutta ainakin tietää tehneensä jotain todella oikein jos sellaisia sattuu saamaan...

Valmennuksen hinta on $30 riippumatta osallistujamäärästä.

Valmennuksen kulku

- Alkuun haetaan taipuisuutta ja pyöreyttä kevyessä ravissa pääty-ympyröillä. Jatketaan tehtävää työntämällä sisäjalkaa hevosen alle, vähän väistättäen hevosta ulospäin ja haluten, että lapa liikkuu isosti.

- Siirrytään etsimään liikkeeseen joustoa tekemällä ravin sisällä siirtymisiä. Kulmissa otetaan pientä, mutta tarmokasta ravia, jossa takaosa polkee hyvin, ja pitkillä sivuilla annetaan askeleen venyä keskirvaniin. Ajatus on ravin kasvattamisessa. Tehokas, muttei räjähtävä siirtymä.

- Hyvänmielen (köh, Dorothysta kuitenkin kyse...) ravitehtävien jälkeen aletaan tekemään päivän päätehtävää, eli vastalaukkoja. Dorothy komentaa ratsukot muutaman metrin uran sisäpuolelle, siirtyä laukkaan ja tehdä pitkien sivujen keskellä laukanvaihdon. Ne joilta laukanvaihto ei laukan sisällä onnistu, voivat tehdä sen ravin kautta, mutta Dorothy rokottaa siitä kyllä oman päänsä pistetaulukossa pisteitä... Joka toinen kaarre, pääty, ratsastetaan siis vastalaukassa ja joka toinen myötälaukassa. Tehtävä tehdään molempiin suuntiin, eli suunnanvaihdon aika!

- Vastalaukkaharjoitusten jälkeen palataan fiilistelemään alkutunnin verryttelytehtävää, nyt kun hevoset ovat paremmin kuulolla ja notkeampia. Miten ravin kokoaminen ja pidentäminen sujuu nyt? Löytyykö jo enemmän säätelyvaraa?

Valmennuksesta kirjotetaan valmentajan näkökulmasta kommentti jokaiselle ratsukolle ja sen jälkeen ratsastajat ovat vapaita kirjoittamaan oman valmennustarinansa.

Valmennustarinoille ei ole deadlinea eli ei kiirettä eikä hätiä mitiä jos on kiireinen aikataulu mutta haluaisi ottaa osaa jossain vaiheessa kuluvan vuoden aikana.

Osallistujat ja Dorothyn kommentit:

Harper ja Spike

Näytä valmennuskommentti:

Yumi ja Boe

Näytä valmennuskommentti:

Kansas ja Blue

Näytä valmennuskommentti:

Yeva ja Cressida

Näytä valmennuskommentti:

Brandy ja Jindy

Näytä valmennuskommentti:

Mikael ja Hades

Näytä valmennuskommentti:

Yumi ja Boe lähtee mukaan treenaamaan!

Kaipa sitä Kansas ja Blueki, kyllä sitä pitää Dora-tädille toinen mahis antaa <3

Yeva ja Cerssida mukaan myös!

Brandy ja Jindy mukaan Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023 1f61a

Ihan unohdin tän, mutta jos vielä pystyy ilmottautua mukaan niin Mikael ja Hades osallistuis myös.

Dorothyn mieltäylentävät valmennuskommentit ovat saapuneet!

KOULURATSASTUSVALMENNUS
valmentaja Dorothy Hill, paikka Twin Falls Farm

Dorothy oli pahalla päällä. Eihän hän koskaan ollut mikään päivänsäde, mutta nyt jo valmiiksi mutrulla oleva katse oli kääntynyt entistä enemmän kohti varpaita ja äänensävystäkin huomasi, ettei tänään kannattanut vitsailla hänen kanssaan. Tuntui, ettei Dorothyllä ollut mitään hyvää sanottavaa kenestäkään muusta kuin lempiratsukostaan Brandystä ja Jindystä.

"Tsiisus, jonkun pitäisi viedä Dorothy Sawtooth Clubille vähän löysentämään pipoa", Harper kuittasi Yumille, joka käveli Boen kanssa heidän ohitseen. Yumi nyökkäsi, muttei kiinnijäämisen vaarassa uskaltanut avata suutaan vastatakseen.

Spike puski tänään alkuverryttelyssä vastaan täydellä teholla. Vaikka Harper kuinka yritti kaikilla voimillaan saada edes muutamaa väistöaskelta aikaiseksi, ei Spike tuntunut antavan periksi millään, heitteli vain päätään ilmassa ja jatkoi yhtä makaronina kuin aiemminkin. Hikikarpalot alkoivat kehittyä Harperin otsalla. Oli ollut vaikea muistaa, että kädessä olevaa raippaa pystyi käyttämään myös herättelynä, kun sitä oli lapsuuden ratsastuskouluvuosina oppinut käyttämään vain eteenpäin pyytävänä tehokeinona. Ne kehärääkit kun eivät tahtoneet liikkua eteen eivätkä taakse ilman raippaa... Mutta kun raipan oikean tarkoituksen muisti (Dorothyn käskemänä), Spiken käytös muuttui kuin nappia painamalla. Pieni hipaisu väistättävän pohkeen taakse niin johan Spike alkoi laittaa tikkua ristiin ja viimein lapa pääsi liikkumaan vapaammin.

"Otetaan ravia. Kokoatte kulmissa, pienenpientä mutta ylöspäin suuntautunutta askelta lyhyillä sivuilla, ja pitkillä sivuilla annatte askeleen venyä keskiraviin."

Harper ei sitä ollut koskaan ääneen sanonut, mutta hän ei erottanut keskiravia ja lisättyä ravia toisistaan. Oliko niillä edes eroa? Dorothyltä hän ei myöskään sitä tulisi kysymään. Jos hän muistaisi tämän vielä illalla nukkumaan käydessä, hän katsoisi aiheesta muutaman videopätkän ja toivoisi olevan viisaampi sen jälkeen.

Spike hidasti helposti vauhtiaan kulmiin ja aktiivisella ratsastuksella ajatusta tuli myös enemmän ylös kuin eteenpäin. Harper löysäsi sisäohjaa sen verran, että pystyi taputtamaan hevosta kaulalle.

Pitkän sivun alussa hän antoi hevoselleen tilaa liikkua ja antoi pohkeita.

"Enemmän. Tuo on vain harjoitusravia, kultaseni", Dorothy sanoi piikittelevästi ja käänsi katseensa seuraavaan ratsukkoon.

Heidän edessään ravannut Mikael kääntyi Hadeksen selässä kohti Harperia ja pyöräytti silmiään. Hän viestitti äänettömästi huulillaan "älä välitä siitä", puristaen sen jälkeen suunsa tiukaksi viivaksi.

Koska Harper ei ollut kuullut yhtään positiivista sanaa hänen ja Spiken suorituksesta, alkoi motivaatio tämän päivän valmennusta kohtaan hiipua. He yrittivät rämpiä läpi vastalaukkatehtävän, vasemmalla kädellä ja puolivillaisesti. Meno oli karmean näköistä. Spike olisi tarvinnut paljon enemmän - ja oikeastaan ansainnutkin.

Ratsukot tekivät vielä loppuvalmennuksesta alun ravitehtävää, eikä Dorothy säästellyt tälläkään kertaa sanojaan.

"Harper. En tiedä tuleeko tämä sinulle yllätyksenä, mutta pelkästään valmennuksia maksamalla ei tule hyväksi ratsastajaksi. Sitä pitäisi myös itse ottaa oppia vastaan ja tehdä jotain, eikä vain matkustella selässä."

Olo oli kuin olisi baseballmailalla lyöty. Oliko hän oikeasti noin huono ratsastaja vai oliko Dorothyllä vain todella huono päivä?

"Katkeroitunut se vain on. Mitä jos paritetaan se maanomistaja Corey Matthewsin kanssa? Sen, kenen pelloilla hevoset olivat laitumilla?" Kansas pohti valmennuksen jälkeen. "Järjestetään sokkotreffit."

Kouluvalmennus
Wednesday, 30th of August 2023

“Who it is?”
“Wouldn’t you like to know.”
“Come ooon,” Kansas sano pyytelevään sävyyn, “Someone I know?”
“Might be or might not be.”
“That’s not a hint!”
“Good because it’s not supposed to be.”
“Pleeease? Even just one hint?”

Pyöräytin silmiä takaraivon ja polttavien korvanpäiden kautta ympäri, yllättyen siitä kun taskuun sullottu kännykkä värisi. Puolet reissusta oli menny sen verran korvessa että kännykkäverkosta oli saanu vaan haaveilla, mutta selvästi olimme päässeet tarpeeksi lähelle takaisin sivistystä. Katoin näyttöä yllätyksen ja hämmennyksen sekaisella ilmeellä. Kunnes niskavillat tuntu nousevan vähän pystyyn, niinku joku laittais jääkylmän käden niskan päälle.

“Owen ilmotti mut Dorothyn valmennukseen,” luin viestin sisällön kuin lukisin omaa ruumiinavausraporttia.
“Hä?” Kansas kysy rämpiessään lähemmäs sen verran nopeasti että meinasi kompuroida juurakkoon.
“Se oli nähny ilmotuksen siitä valmennuksesta, ja soittanu sille Noidalle että ottaisko se näin lyhyellä varotusajalla yhen ratsukon lisää tän päivän kouluvalmennukseen.”

Ajatuksena se oli tosi kiva, että Owen oli ajatellu olevansa kiva isäpuoli ja ilmotti mut kouluvalmennukseen. Ja jos valmentajana olis kuka tahansa muu kuin aurinkoinen täti Dorothy, olisin varmasti super innoissani mutta nyt.. Sille oli syynsä miksen ollu oma-aloitteisesti kysyny valmennuksesta äitiltä tai Owenilta. Dorothyn opetustyyli vain sattu sopiin mulle yhtä hyvin kuin kaktus perseeseen.

***

Tunti ei ollu ehtiny kunnolla edes alkamaan, kun sain jo purra kieltä. Michael. Teki mieli huikata että en kuule tiiä ku en oo Michael, että kysyppä siltä. Lyhentelin ohjia jonku verran, mutta se yritys toimi lähinnä Dorothy-tädin summonointina kun hän harppo viereen kuin Nato-ohjus.
Tunsin satulan läpi kuinka Hades virittyi jännittyneeseen tilaan, vilkuillen vähän joka ilmansuuntaan korvat painuneena. Pyytelin mielessäni anteeksi Hadekselta.

“Oletko aivan varma, että kouluratsastus on teidän lajinne?”
“Ei se meidän laji ole missään vaiheessa ollutkaan,” heitin lähes monotonisen tylsästi.

Dorothy näytti hetken siltä kuin aikoisi sanoa jotain takaisin, mutta vain nyrpisti nenäänsä ja siirtyi katsomaan toista ratsukkoa. Livautin sormenpään verran enemmän ohjaa Hadekselle, minkä senkin mitättömän myönnytyksen tamma tuntui ottavan vastaan Pesukarhu sille ojennetun ruuanpalan. Varovaisesti mutta tyytyväisesti.
Taivuttelun vaikeus tuli mulle puhtaasti yllätyksenä, koska viimeksi kentällä pyöriessä Hades oli taipunut varmaan paremmin mitä koko kesänä. Nyt isoin syy kompurointiin olin varmasti minä itse ja mun järkkymättömän negatiivinen asennoituminen koko tuntiin. Vaikka yritin ihan hevosen tähden olla edes neutraali. Kireät ohjat ei varmasti auttanu sen enempää, koska onnistuneimmat taipumiset olin saanut omatoimisesti löysällä.. tai ainaki paljo löysemmällä ohjalla.

Pyyhkäisin hikeä otsalta ranteellani. Luojan kiitos ulkona ei ollut tämän kuumempi, siinä vaiheessa varmaan saisin jo uida omassa marinadissa äskeisen tehoprässin jäliltä. Kentällä olijoilla näky päällä pitkää hihaa, etenki Kansas tuntu valmistautuvan jo talveen, kun ite taas olin ilonen että olin valinnu jo t-paidanki sijaan suoraan hihattoman.
Jollain kierolla tavalla oli mukavaa että en ollut kärsimässä yksin, melkein kaikki muutki ratsukot tuntu saavan valmentajalta yhtä kireää arvostelua ja silmien siristelyä kuin minäkin. Kiersin katsetta muissa ratsukoissa. Osa heistäkin jotka olivat ennen tuntia olleet täynnä tarmoa ja päättäväisyyttä näyttivät lannistuneen. Hymy oli hyytyny, ja hartiat lösähti sen verran mitä Dorothyn tarkan katseen alla kehtasi.
Tunnin kääntyessä loppumetreille, en jaksanu enää edes sinnitellä vaan annoin ohjien valua reilusti pidemmäksi. Hades tuntui huokaisevan helpotuksesta, ja ojensi kaulan loivalle kaarteelle. Tamman pää tuntu ohjien toisessa päässä kevyesti mikä riitti ihan hyvin. Sillä muutoksella yritin kuitenki parhaan mukaan suorittaa viimeistä ravitehtävää. En varmasti saanut Hadesta koottua, mutta hetkittäin se tuntu liikkuvan todella mukavasti. Ja ainakin rennommin.
Tunti anto ainakin siihen puhtia, että jahka pääsisin kotia niin kysyisin Owenilta jos voisin ottaa tunteja yhdeltä toiselta valmentajalta minkä olin löytänyt. Ihan sama vaikka ajatus videoyhteyden välityksellä suoritetusta tunnista tuntu, vähintäänki oudolta, olisi se varmasti ainaki kokeilemisen arvoista.

Dorothy Hillin kouluratsastusvalmennus

30th of August 2023
6.57PM, Twin Falls Farm, Wilmington, ID

Mä pitkään ja hartaasti mietin, että ilmoittaudunko mukaan ollenkaan.

Kesäkuun maastoestevalmennus oli mulla ja Bluella mennyt odotettua paremmin, mutta rehellisyyden nimissä mä en pidä Dorothysta.
Osaa asiansa, joo, hyviä neuvoja, joo… Ulosantinsa on vaan aika.. Noh, epämiellyttävää.

Kuitenkin musta myös oli jo tovin tuntunut siltä, että mä ja Blue ratsukkona junnataan paikallaan.
Siitä on Idahossa asuessamme kuoriutunut vielä paljon omalla tavallaan hankalampi hevonen, kuin koskaan osasin edes arvella. Mielettömän kilttihän se on joo, mutta se on ruvennut peilaamaan mua huomattavasti enemmän, kuin sen muutaman kuukauden aikana, mitä Saksassa ehdittiin olla.

Kulunut kesä lähinnä vaan hengailtiin ja maastoiltiin. Se oli rentoa ja mukavaa, eikä aiheuttanut mulle ylimääräisiä paineita. Näet joka kerta, kun yritettiin tehdä keskenämme jotain järkevää, siitä ei tullut yhtään mitään. Mä en osannut ratsastaa ja Blue ei osannut kuunnella. Kuuluu asiaan nuorten hevosten kanssa, mutta semmoinen turha venkoilu molempien osapuolten toimesta ei kyllä maistunut ei alkuunkaan. Kesä kun oli muutenkin täynnä kaikenlaista - niistä päällimmäisinä mielessä oli ehdottomasti Beaver Coven leiri ja sen tapahtumat.

Päädyin sit kuitenkin ilmoittautumaan mukaan. Tuunko katumaan sitä? Toivottavasti en.

Ne toivomukset tosin aika pian kariutuivat, sillä nyt istuin ruunani satulassa, kävellen ympäri kenttää. Päätä särki ja nukutti niin vietävästi.

“Well don’t you look dashing”, Yumi huomautti ratsastaessaan mun vierelle.
Mulla kesti hetki prosessoida, mitä se sanoi.

“Mm, njoo. Vähän väsyttää”, naurahdin ja hieraisin silmääni.
“Oli vähän aikanen aamu”, myönsin. Mä tunsin, kuinka kovin maittava haukotus koitti pyrkiä vapauteen, mutta taistelin jokaisella tietoisella (niitä oli aika vähän) solullani sitä vastaan.

“Ai. Mä en kyllä nähnyt sua tänään ees koulussa”, tyttö kertoi. Sen äänensävy oli melkein harmistunut.

“Mä en ollut siellä”, tunnustin heti, hieraisten niskaani.
“Eikä muuten ollut Mikaelikaan”, vasikoin virne suupielissäni.

“Haluanko mä ees tietää mitä te olitte tekemässä-”, Yumi aloitti, mutta levisi kesken lauseen hihitykseen ja nosti kätensä suunsa eteen.

En tiedä, vaikuttiko tää kooma-Kansasin kestovirne asiaan jotenkin.
"Ah, you know, just the usual", lohdutin ja käänsin katseeni hevoseni niskasta Yumiin.
"Herättiin helvetiksee liian aikaisin ja vaellettiin vuorenrinteelle kattomaan auringonnousua", kerroin, haukotus syöden viimeisestä sanasta puolet.

Yumi nyökkäili.
"So it was Mikael?" hän varmisti, kulmakarvat viekkaasti koholla ja muka-tietävä virnistys naamallaan.

"What was Mikael?"

"No se josta olit… hmm, mites sä sen silloin muotoilitkaan… snadisti kiinnostunut?"

Mä naurahdin ja pyöräytin silmiäni.
"No comment", tyydyin toteamaan, mikä sai Yumin vain jatkamaan tietäväistä nyökyttelyään tytön kääntäessä kirjavan itselleen-ihan-liian-ison-ruunansa kentän toiseen päätyyn päin, kohti Harperia ja Spikea.

Mä jäin hetkeksi katsomaan sen perään, antaen sitten katseeni valua kentällä olevia ratsukoita pitkin takaisin Bluen niskaan.
Sen tummat korvat lerpattivat rennosti eteen ja sivuille. Se näytti vähän lehmältä. Moo.

Tasan kello 7PM Dorothy suorastaan marssi kentän keskelle ja tervehti meitä tapansa mukaan jämptin jämäkästi kuuluvalla äänellään. Mulla oli nyt jo kutina, että tästä valmennuksesta ei poistuttaisi hymy korvissa.

"No niin, johan täällä on talsittu menemään hyvä tovi. Kerätkää ohjat käteen ja kevyessä ravissa ratsastatte pääty-ympyröille", Auntie Dora komensi ja jatkoi:
"Herätellään niitä vähän kesän jäljiltä. Pistetään ne kyljet, selät ja takajalat töihin jo heti alkuun, niin ei tarvi myöhemmin marista kun ei ratsu toimi."

Mun ei tarvinnut ku ottaa ne ohjat käteen, kun Blue jo käänsi toisen korvansa muhun päin ja tuntui astuvan aiempaa pidemmälle runkonsa alle.
Mutisin jotain omia hempeyksiäni rauhottavaan sävyyn tietämättä, oliko ne tarkotettu ennemmin mulle kuin Bluelle.
Pyysin ruunani raviin ja ohjasin sen Dorothyn komentojen mukaisesti pääty-ympyrälle.

Kuuntelin, kun valmentaja läksytti mun kanssa samalla ympyrällä ratsastavaa Mikaelia. Tai no, Michaelia, niinkuin nainen oli sanonut. Melkein kuulin pääni sisällä suomalaispojan liki raivosta kihisevät ajatukset nimensä väärinlausumiseen liittyen.
Se sai mut naurahtamaan hiljaa.
Vaan sitäkään riemua ei kauaa kestänyt, kun seuraavaksi mä olin maalitauluna.

"Pipo pois silmiltä ja ratsasta sitä ravia!" Dorothy ärähti.
Oikein tunsin, kuinka mun pupillit kutistu hetkeks nuppineulanpäätä pienemmiksi puhtaasta säikähdyksestä.
"Niska ylös ja liikettä! Teetkö sinä siellä selässä edes mitään?!" nainen jatkoi. Sillä hetkellä mä niin allekirjoitin Mikaelin aamuiset kommentit Dorothyn ihanuudesta. Noita mikä noita.

Naksautin kevyesti kieltäni patistaessani Blueta hieman reippaammaksi samalla, kun tein muutaman puolipidätteen epätoivoisena yrityksenä saada työhevosopeista hiljalleen poisopettelevaa quarteriani nostamaan niskaansa. Parin askeleen verran se toimikin ja musta oli erittäin yllättävää, että sen parin askeleen aikana ruunan ravissa oli helppo keventää.
Tätä suurta ahaa-elämystä ei tosin Dorothy ehtinyt todistamaan, sillä hän oli liian kiireinen ihaillessaan Brandyn ja Jindyn vaivattoman eleganttia työskentelyä.

Go Brandy go! Be the teacher's pet ja opeta se rakastamaan meitä muitakin, jooko?

Seuraava tehtävä oli meille helpompi (mikä on aika yllättävää ottaen huomioon, että ensimmäinen tehtävä oli kirjaimellisesti vain ravaamista pääty-ympyrällä).
Ympyrällä loivasti väistättäminen tuntui lastenleikiltä, mutta hiljalleen harmaantuva ja harmaat takuuvarmasti piiloon värjäävä valmentajatäti ei ollut vaikuttunut.
Tai jos oli, niin piti sen ainakin visusti omana tietonaan.

"Tuolta sinun lehmäponiltasi puuttuu jouset kokonaan", hän totesi. Äänensävystään tuli vähän mieleen äitini, kun eteisen lattiaan oli jäänyt öljyisiä kengänjälkiä tovi takaperin. Herättikö minun ihana, kaunis ja niin etevä quarterhevoseni inhoa Dorothyssä?? Aika varmasti joo. Ikävää sinänsä.

"Kotiläksyksi puomeja, puomeja ja lisää puomeja. Se tarvitsee enemmän voimaa itseensä ja sinun täytyy opetella kaivamaan se voima sieltä. Ei enää lainkaan vapaamatkustelua, vaan rupeat ihan totta ratsastamaan sitä hevostasi", Dorothy selitti tiukasti, kädet demonstroiden ohjasotetta ja aina välillä värähtäen naisen painottaessa jotain tiettyä sanaa tai äännettä.

Mä kuuntelin ja aina välillä nyökkäilin johonkin sopivaan väliin.

"Me halutaan sitä liikettä tarmokkaammaksi ja ylemmäs", nainen jatkoi.
"Ratsasta sitä. Heti, kun se tuntuu lössähtävän takaisin täiksi tervaan, annat jalkaa. Ja jalkaa. Ja jalkaa!" hän ohjeisti, huomauttaen vielä loppuun käsien kantamisesta.
"Me halutaan sinne kyynerpäähän kulma. Joustava kulma, joka kuitenkaan ei anna sen pään valua takaisin etujalkojen väliin. Me ei ratsasteta mitään pleasurea."

Jälleen, ihan asiaahan Dorris selitti. Mutta voi veljet, kyllä mun teki mieli vaan jatkaa tätä ympyrää vähän ylipitkäksi, ravata kentältä ulos ja painua kotiin nukkumaan.

Ravitehtävistä siirryttiin lyhyiden välikäyntien jälkeen mun ikuiseen inhokkitehtävään - vastalaukkoihin.

Jos jotain positiivista piti keksiä, niin ainakin Bluella oli erinomainen tasapaino ja se vaihtoi laukat erittäin helposti ja siististi.

Mutta se tosiaankin vaihtoi laukat erittäin helposti, eli ensimmäiset vastalaukkakaarteet oli vähällä mennä penkin alle Bluen yrittäessä korjata mun virheitä vaihtamalla myötälaukkaan. Sain sen onneksi nopeasti korjattua, vaikkakin Dorothyltä tuli kommenttia siitä, kuinka mun "kannattais suoristautua siellä satulassa" eikä valahtaa vasemmalle kyljelleni makaamaan.

Parhaani yritin, mutta erityisesti vasempaan kierrokseen ne vastalaukat oli ihan helvetin hankalia. Ainakaan ei tullut kylmä - kiitos siitä sekä toppaliivi + huppari -kombolle että tehtävälle, jossa sai todenteolla käyttää lihaksia.
Mä olin kuitenkin aika varma, että viimeisen vastalaukkakaarteen jälkeen mein vaihtaessa laukkaa, tuli Dorothylta edes sinne päin hyväksyvää kommenttia. Se riitti mulle.

Valmennuksen viimeinen tehtävä oli jälleen ravissa. Askellajin sisäiset temmonmuutokset ei todella olleet mun ja Bluen vahvinta osaamisalaa, mutta mun mielestä onnistuin ehkä… no, ainakin kerran ihan hyvin reipastamaan sitä askelta ilman, että se meni ihan totaalitikitykseksi.
Lyhentämisessä taas ei ollut mitään ongelmaa - paitsi tietysti Dorothyn mielestä.

Se huokaisi äänekkäästi ja syvään meidän hirmuisen taitavasti hiipiessä uraa pitkin sen ohi. En tajua, temmonmuutoshan se tämäkin oli? Ja vieläpä ihan oikeassa askellajissa? Vaikkakin myönnettäköön, että se meidän möngerrysravi oli varmasti moiselle vakavastiotettavalle dressagetädille jotain aika karseeta katseltavaa. Ainakaan ei tarvinnut tuntea sitä sen pistävää katsetta niskassa enää lopputunnin aikana.

Jätin varsinaisen yrittämisen sikseen ja käänsin katseeni menosuunnasta kiertämään kentän läpi.
Harper näytti siltä, että vaatis enää yhen sanan, että se alkais itkemään Spiken selässä.

Valmennuksen päätteeksi Dorothyn kiertäessä taas ratsukoita läpi palautteen merkeissä, mä ohjasin Bluen kävelemään Spiken läheisyyteen.
"Katkeroitunut se vaan on", lohdutin Harperia.
"Mitä jos paritetaan se maanomistaja Corey Matthewsin kanssa? Se, kenen pelloilla hevoset oli laitumilla?" ehdotin ja jatkoin virnistäen:
"Järjestetään sokkotreffit."

"Pistettäis paha kiertämään", sisäkaarteesta vierellemme ilmaantunut Mikael totesi Hadeksen selästä.
"Mr. Matthews ei varmasti ikinä antais enää peltoja vuokralle", poika hymähti.

Käänsin katseeni Harperista Mikaeliin.
"How can you be so sure? Jos se tykkää tommosista sitruunanaamoista", huomautin kasuaalisti ja naurahdin perään.

"I seriously doubt that", Harper myönsi, mutta näin miten sitä ehkä silti vähän huvitti ja kiehtoi mun ehdotus. Sitäpaitsi olisihan Dorothy Hill treffeillä näky, josta voisin maksaa jopa enemmän, kuin $30/tunti.

Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023 Kouluvalkka_orig

Kouluratsastusvalmennus

30.8.2023, Twin Falls Farm
Valmentaja: Dorothy Hill

Yumin fiilikset valmennuksesta voi kiteyttää alla olevaan videoon;

Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023

Vs: Kouluratsastusvalmennus August 30th 2023