Cooperin lassonkäyttökurssi, October 19th 2024

Jonkun suuremman onnenkantamoisen ansiosta sää on tänään poutainen, joten pääsin vetämään lassonkäyttökurssia ulkona. Mulla on olalla nippu köysiä, toisessa kädessä pitelen kahvimukia ja odotan, että kaikki halukkaat kurssilaiset (joukko tyttöjä ja Kansas) saapuvat kentälle.
Sen suurempia juhlapuheita pitämättä aloitamme lasson sitomisella. Jaan kaikille omat köydet, kokoonnumme rinkiin ja kerron vähän, millaisesta solmusta on kyse. Honda knot on yksinkertainen perussolmu, jota käytetään lassoissa yleisimmin. Tarkoitus on saada aikaan silmukka, joka pääsee liukumaan vapaasti köyttä pitkin ja kiristymään turvallisesti.

Kun jokainen on saanut sidottua oman lassonsa, on aika harjoitella otetta ja pyörittämistä. Hankalin osuus on itse liikkeen aloittaminen - lassoa pyöräytetään pään yli ja pyörityssuunta on lassokädestä katsottuna itseen päin. Kun köysi on liikkeessä, aletaan vauhtia säätämään sormenpäillä työntämällä. Jokaisella työnnöllä voimaa lisätään, kunnes köyden vastus alkaa tuntumaan, jolloin kierroksiin saadaan lisää voimaa ranteen ja kyynärpään avustuksella. Jotta lasso voidaan heittää, on köyteen saatava nopea ja tehokas kiertoliike, sillä muuten heittoon ei saada tarkkuutta ja voimaa.

Lopulta pyydän kurssilaisia tuomaan hevoset kentälle. Kurssilaiset ovat jo ehkä edellisessä vaiheessa hoksanneet, että oikein pyöritettynä lassosta lähtee terävä, suhiseva ääni, ja hevosen on tärkeä tottua sekä lasson ääneen, liikkeeseen että kosketukseen. Pyydän kurssilaisia viemään hevosensa kentän aitojen luo ja nousemaan itse aidalle seisomaan hevosen viereen. Ylhäältä käsin kurssilaiset alkavat ensin rauhallisesti koskemaan lassolla hevosen kaulalle, selkään ja lautasille. Köyttä voidaan kevyesti heittää ja sitten kelata takaisin ja pikkuhiljaa heittoja voidaan pidentää niin, että köysi osuu pitkälle maahan hevosen toiselle puolelle. Kun hevoset tottuvat tähän eivätkä liiku tai pyri pois köyden alta, voidaan jatkaa lasson pyörittämistä nyt hevosen yläpuolella. Hiljalleen aletaan lisätä painetta asettamalla toinen jalka jalustimeen.

Kohteen lassoaminen aloitetaan myös hevosen tutustuttamisella siitä lähtevään ääneen sekä paineeseen. Olen kantanut kentälle muovitynnyreitä, joihin olen liittänyt harjoitussarvia. Kurssilaiset heittelevät köyttä tynnyreitä kohti ja totuttavat hevosiaan niistä lähtevään ääneen. Tämän jälkeen on aika siirtyä lassoamiseen - kun kurssilaiset saavat silmukat sarvien ympärille, vedetään köysi satulan nupin takaa ja kiristetään, jolloin hevonen tuntee painetta satulassaan. Tähänkin hevosen tulisi reagoida rauhallisesti ja pelkäämättä.

Lopulta kurssilaiset saavat nousta satulaan ja kokeilla opittua ratsailta käsin. Kun pyörittäminen, heitto ja kiristäminen sujuvat paikaltaan, voidaan aloittaa käyntityöskentely. Viimeistään tässä vaiheessa kyse on puhtaasti tarkkuudesta ja tekniikasta, joka korostuu liikkeellä ollessa. Erityisesti kehotan keskittymään omaan ryhtiin ja istuntaan, sekä ohjaskäden että lassokäden vakauteen sekä vakaaseen pyöritysliikkeeseen. Tässä vaiheessa tärkeintä ei ole napakymppiosumat, vaan enemmänkin se, että sekä ratsastaja että ratsu saavat tekemiseensä varmuutta ja rutiinia.

Kaiken kaikkiaan kurssi on (omasta mielestäni) onnistunut, kurssilaiset reippaita ja oppivaisia eivätkä rutisekaan paljoa, ja uskoakseni jokaisella on hyvät eväät oppia taidokkaiksi lassonkäyttäjiksi!