Callsign 'Red' inbound

16.06.2023


Jude huuhteli Louisaa pesupaikalla, kuulokkeet visusti korvillaan. Kuuma kesäsää oli saanut britin unohtamaan tavalliset tallivaatteensa ja turvautumaan toppiin lyhyiden shortsien kera. Niissä varusteissa oli ollut ihan hyvä koeajaa Louisan lännensatula, vaikka Jude olikin nopeasti todennut, ettei suinkaan osannut istua siinä. Tai osasihan siinä nyt oikein päin istua...mutta vain literaalisesti. Meno oli kuitenkin ollut tarkoituksella rauhallista, helteissä ei viitsinyt edes ajatella mitään oikeasti järkevää.

Vesikauhuinen lohikäärmekkin oli unohtanut itsensä täysin ja lurpsi nyt vettä suoraan letkun päästä, joka tavallisesti olisi henkilökohtainen loukkaus. Kaiketi helle sulatti Louisa-parankin aivot, tai sai sen edes unohtamaan pelleilyt. Judeahan se ei haitannut, sillä ylisuurta brittiponiaan viilennellessään naisella oli aikaa kirjoittaa puhelimellaan muutama pikainen vastaus työviesteihin. Katse kääntyi kohti tallin ovia, kun joku kuului palaavan sisään. Eihän tallissa nyt yksin oltu, vaikka olikin aika myöhä. Sisään kuitenkin tepasti Marion, herttainen mummo-hymy kasvoillaan.  

“I see she’s enjoying herself.” Widmore tervehti ja sai Juden siirtämään kuulokkeet kaulalleen.  

“I think the heat has...melted her brain.” Young myönsi hymyn kera. Louisa näytti vironneen sen verran, että saattoi kurotella nuuhkimaan Marionin läpi. Sitten se asettui taas nauttimaan spa-hetkestään, joka loppui lyhyeen. Jude sulki vesihanan ja nappasi harjapakista hikiviilan, ryhtyen kaapimaan ylimääräisiä vesiä.

“She doesn’t cope well with the heat. Neither do I, to be honest.” Jude jatkoi Marionille, joka oli hymähdystä lukuunottamatta pysynyt vaiti. Kuitenkin Youngin sanat saivat vanhemman naisen silmiin syttymään pienen pilkkeen.

“Why don’t you come inside to cool off, then? Sitten kun saat Louisan hoidettua, tietty.” Marion ehdotti. Jude puhkesi leveämpään hymyyn ja nyökytteli hieman yllättyneenä. Britti oli lopettanut Louisan kaapimisen hikiviilallakin, jotta voisi katsoa Marionia kohteliaasti silmiin, Widmore puhui.

Olihan Marion aina ollut ystävällinen, mutta rehellisesti ihmisiin tutustuminen töiden ulkopuolella oli käynyt hieman hankalaksi.  

“Toki! Tai siis, niin, se olisi ihan kiva.” Young vastasi pikaisesti, naurahtaen taas perään. Marion lähti itse valumaan kaiketi takaisin sisään, jättäen britin lohikäärmeensä seuraan.

“Do you think I smell like jet fuel?” Jude tenttasi tammaansa siinä kaapiessaan. Louisa ei tuntunut olevan kiinnostunut aiheesta, sillä se oli noukkinut jotakin suuhunsa harjapakista. Vastaus tai sen puute oli hyväksyttävää ja britti osin kiiruhti loppuun Louisan iltatoimet. Se pääsi karsinaansa karkuun ötököitä ja aloitti samoin tein vedellä leikkimisen..eli juomisen, niin kuin se ei olisi hörppinyt vettä suoraan letkusta hyvää tovia. Nainen puisteli päätään huvittuneena ja katkoi kaksi porkkanaa paloiksi tammansa heinien päälle.  

Siivotessaan jälkiään Jude nuuhkaisi paitaansa ja totesi, ettei varmasti haissut ainakaan liikaa lentopolttoaineelta, ehkä enemmän hevoselta. Sen nyt hyväksyi. Kun kaikki tavarat olivat löytäneet paikalle ja Jude oli pyyhkäissyt pikaisesti käytävänkin, oli suuntana Marionin ovi.  

Tallista kohti Marionin ovea siirtyessään Jude huomasi tervehtiä käden heilautuksella Yumia, joka kipitti kaiketi kohti tallia. Etempänä parkkialueella kaahotti myös hieman mysteerinen blondi, jonka nimi saattoi olla Kane. Britti kuitenkin kiiruhti ovelle ja empi sekunnin, ennen kuin koputti siihen.

Marion ilmaantui avaamaan sen nopeasti. Oven avauksella Judea tervehti myös viileä tuulahdus ja... juuri paistettujen keksien tuoksu? Se oli kuin nostalgiatrippi takaisin lapsuuteen. Kotoisaa.

“Come in!” Marion hoputti hyväntuulisena. Young nyökkäsi hymy suussaan ja luikahti sisään, sulkien oven perässään. Kengät sai luvan kanssa kuitenkin jättää eteiseen, sillä Marion ei halunnut lantaa sisään. Ymmärrettävää.  

Sen sijaan että kaksikko olisi kahvitellut, nauttivat molemmat lasin maitoa keksien äärellä. Puheenaiheet kiertelivät siellä-sun-täällä ja keskustelu toimi suorastaan terapiana Judelle, joka oli tavallaan omaksunut roolin mykkänä tallilla. Kuitenkin nyt olo oli kotoisampi kuin koskaan, eikä Marionkaan tuntunut niin vieraalta ja formaalilta.

“You’ve not been with horses for years but now you have Louisa? How come?” Widmore uteli.

“Oh, but I was basically raised with Louisa. She was my sister’s horse though, but I’ve ridden her mother when she was just a baby. Louisa’s mom was my mom’s horse and so Louisa became my sister’s horse.. I had my own at that point already” Jude selosti, tähdet silmissään. Oli hauskaa muistella englantia – kotia – ilman että se tuntui tuskalliselta. Louisa-tarinasta eteenpäin keskustelu pysyi varsin hevospainotteisena, eikä Louisan merkittävää kilpauraakaan unohdettu.

Kello näytti puolta kymmentä, kun Jude tajusi, ettei voisi viettää aivan koko iltaa Marionin helmassa. Niin mukavalta kuin se kuulostikin, olisi huomenaamuna taas tuskaisen aikainen aamu. Kuitenkin ennen lähtöään Young piti huolen, että auttoi Marionia siivoamaan keksikestit, eikä kiitoksiakaan unohdettu.  

Parkkipaikalla Jude istui hyvän hetken autossaan, vain imien itseensä onnellisuuden tunnetta, jonka Marionin kanssa vietetty hetki sai aikaan. Vielä ennen auton käynnistystä Jude nosti kypäränsä ja yhden risan riimun takapenkille. Samoin tein piti myös kasata työpaperit takaisin siistiin kasaan. Takaisin? Olivathan ne nyt olleet ihan järjestyksestä vielä tänne tullessa...

14.07.2023

6.30 am

Jude parkkeerasi harmaan maasturinsa tienreunaan, pitäen huolen siitä, että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa tien käyttäjille. Autosta noustuaan nainen katseli hetken taivasta ja yleisesti ympärilleen, ennen kuin hipsi tien ylitse laitumen puolelle. Hevosia ei toistaiseksi näkynyt, joten lentäjätär sai seurata aidan reunaa jonkin hetken ennekuin laitumesta kantautui elonmerkkejä. Mitään varsinaista virkaa aamukäynnillä ei ollut, mutta koska Jude oli ollut jo tallilla lähinnä tervehtimässä Louisaa siltä varalta, että työpäivä venyisi myöhäksi, ei varmasti ollut haitaksi käydä tervehtimässä laidunkauden viimeisistä päivistä nauttivia hevosia. Liian lähelle nainen ei kuitenkaan viitsinyt mennä, sillä tähän aikaan aamusta laitumelle luikkiminen näyttäisi ohikulkijan silmään varmasti todella kyseenalaiselta...

Vaikka heinikko ei ollut erityisen pitkää, aamu-usva puoli seitsemän pintaan peitti laidunta ohuena harsona. Vaikka jostain kuuluikin toisinaan pärskähdys, Jude vietti jonkin hetken vain aidan reunalla, ennen kuin siirtyi hevosten suuntaan. Jälkeenpäin ajateltuna se oli sekä hyvä että huono idea, sillä löydettyään viimein edes osan hevosista, oli ruunakaksikko(vai pariskunta?) torkkumassa. Harmikseen Jude ei pikaisella vilkaisulla löytänyt muita, mutta kaiketi loputkin katraasta köllöttelivät jossakin. Ajatus loppujenkin etsimisestä kutkutti, mutta laitumella hiipparointi ei vieläkään kuulostanut kovin hyvältä.

Boe tuskin tiesi mitään tämän maailman menosta, sen verran syvässä unessa kirjava tuntui olevan. Kuitenkin Boeing-koneen vieressä torkkuva Blue näytti hieman hämmentyneeltä, muttei sentään säikähtäneeltä. Quarterhevonen toljotti lähes loukkaantuneena.

“Alright, alright. I’ll leave you to it” Jude kuiskutti hiljaa ja kaivoi lähes hätäisesti puhelimensa taskustaan. Nainen napsi muutaman kuvan, sitten ylittäen tien takaisin autolleen. Hymyilytti, sillä kuva oli uskomattoman suloinen. Ennen kuin matka jatkuisi töihin, Jude lähetti kuvan vielä Yumille ja Kansasille – olisi ollut suoranainen vääryys jättää kuva näyttämättä.

 

‘Boe was so cute this morning, I found him snoozing with Blue’ Luki viestissä, joka lähti kuvan mukana Yumille.

‘Will you please give him an extra carrot or something for waking him up this morning? Also explain that I absolutely had to. I mean, just look at them.’ Kansasille laitettu kuvateksti sen sijaan meni kaiketi myös anteeksipyynnöstä Bluelle – Huolimatta siitä, ettei ruuna tuskin päivällä enää edes muistaisi mistä moinen.

Vapaaehtoinen kuunneltava tarinan oheen

13.01.2024

Kello näytti noin yhdeksää aamulla. Jude makasi edelleen sängyssään. Se yksin oli varsinaista luksusta, mutta olo sen sijaan olisi saanut olla nautinnollisempi. Illanvietot saisivat jäädä takaisin taka-alalle, sillä niitä näytti edelleen seuraavan vana epäonnekkaita tapahtumia. Olo oli kuin milläkin teinillä, vaikkei nainen nyt niin kaukana niistä oikeasti ollutkaan.  Edellisenä iltana Jude oli nimittäin ajautunut Sawtooth Clubille, kaikista maailman paikoista. Tavallisesti sellainen ei oikein maistunut Youngille, mutta muutaman työkaverin kevyesti painostettua, oli Judekin suostunut. Miksi kohteena oli ollut juuri Sawtooth Club oli kysymys, johon myös Jude halusi vastauksen. Jokatapauksessa sinne oltiin päädytty, olo vastasi sitä ja onnea oli vapaapäivä.  



Jude kurotteli puhelimen käteensä yöpöydältä ja tökki sen salasanan ainakin kolmeen kertaan, ennen kuin laite suostui aukeamaan. Huokaisun kera tuo avasi Whatsapp- yksityisviestit Ethanin kanssa. Mitähän tässä sitten sanoisi? Jotain oli sanottava, sisällä kuohui ja jollekin oli puhuttava.  

J:  Do you have time to talk? It’s urgent.

Viesti jäi odottamaan vastaustaan ja Jude nousi viimein ylös. Pikaisen suihkun jälkeen aivotkin olivat jotakuinkin siinä tilassa, että illan tapahtuman olivat selvät. Niin selvät kuin ne vain voisivat olla. Ethan näytti vastanneen kymmenisen minuuttia sitten. Puhelin lensi sohvalle Juden matkatessa keittiöön keittämään kahvia ja etsimään jotakin syötävää. Tuo näpersi myös särkylääkkeen pakkauksestaan, aloittaen aamunsa sillä ja kulauksella...palaneen makuista kahvia? Kuinka noin edes kävi. Jääkaapista löytyi jugurtti ja keittiön tasolta kolme päivää vanha sipsipussi. Se sai kelvata.

Jude hautautui sohvalle ja avasi taas puhelimensa.

E: Something wrong?

J: Depends. Can I call you?

E: Okay?  

Vastauksen luettuaan Jude valitsi puhelun ja odotti kärsimättömänä vastausta linjan toisesta päästä.

“You’re being weird.” Kuului Ethanin ääni. Jude lopetti kynsinauhan jäystämisen.

“I went out last night.”

“And? That sounds great-”  

“Yeah it was fun. But I did something crazy and then everthing else got crazy too and I’m not even sure if it is real. Felt like a fever dream.” Jude mutisi ja hörppäsi kitkerää kahviaan.  

“So? What’s the fever dream then?” Ethan uteli. Äänistä päätellen mies oli hakeutunut jonnekin hiljaisempaan tilaan kaiketi istumaan. Se oli ihan hyvä, sillä tarinaa riittäisi.

Nauratti. Vei hetken rauhoittua niin, että pystyisi jatkamaan. Ethanin päästä kuului vain radiohiljaisuus sekä satunnainen “What?” Kysymys, ennekuin Jude kykeni itse vastaamaan. Nainen nojautui paremmin sohvansa selkänojaa vasten.

“My ex husband was there. He’s a total creep. I should be surprised to see him there, but to be honest, I’m not. “ Jude selitti samalla kun pidätteli taas nauruaan.  

“I don’t understand. You were married? And what’s so funny about all this? I got worried-”

“Yes I was and let me finish!” Britti vaati. Ethan vaikeni, vaikka Jude tiesikin tuon janoavan vastauksia.

“Cillian is a fighter pilot I met back at the UK during my training. We were young and stupid and that led to us getting married but it didn’t work out, so I decided to leave him after two years. So when he saw me at the club, of course he approached me. I think? Honestly I don’t remember that well. Either way we started fighting- I started fighting.”

“Fighting as in...?”

“I punched him. Twice, if I’m not wrong. I’m good at causing a scene if I want to.” Jude virnisti. Muistikuvat kävivät jo varsin haparaksi tässä kohti.

“Anyways, you’ll never guess who broke up the fight.”

“How would I know-”

“Kane.”

“WHAT?” Ethanin ääni kuulosti yhtä yllättyneeltä, kuin Jude oli odottanutkin.  

“I know!It was like he knew I was there.  But why would he save me like that!?” Jude jatkoi, hykerrellen samalla. Olihan tilanne nyt lähes tuskallisen hauska, sillä Jude ei tiennyt voisiko kohdata enää Mr. Tumbleweediä tallilla.

“How did he then stop you two from fighting?” Ethan kysyi. Jatkokysymys oli vähintäänkin hyvä.

“ I..Honestly, all I remember from that point onwards is that he carried me out. He lifted me up to his shoulder for God’s sake! I don’t think I can see him ever again. Lord, he must have dropped me home!?”

“Too bad he didn’t stay to make breakfast, hmm?” Ethan kiusasi. Ansaitusti, täysin ansaitusti.

“Stop it! You’re awful. I should have called Yeva. And not a mention to anyone, for real! Except Yeva and Keith.  other than that, you know nothing!” Jude kitisi takaisin, samalla kun kasvoja lämmitti kevyt puna.

“Okay, okay...we’ll see about that..” Ethan myhäili salaperäisesti, samalla piilotellen naureskeluaan surkeasti. Jude puisteli päätään ja huokaisi aivan varmasti vakavoituneena. Ennen kuin nainen ehti vastata Ethanille lisää, puhelin värähti. Oli ikävän tuntuinen oletus viestin lähettäjästä ja vaikka Jude rakastikin työtään kovin, juuri töistä keskustelu ei huvittaisi.  

“Sorry, I got a message and I have a horrible gut-feeling that it’s from my boss. I think I’ve got to go now.” Nainen huokaisi nyt aidon surkeana. Vastahan tässä oltiin päästy vauhtiin...

“Oh well. I’ll go torment Yeva then. See ya soon?”

“I hope so. Bye-bye.” Jude hyvästeli Ethanin hieman hätäisesti ja lopetti puhelun. Jos viesti oli pomolta, se voisi koskea myös iltaa, sillä työnkuvaan ei kuulunut riehuminen baarissa, edes siviilissä. Huultaan purren Jude avasi saapuneen viestin.

1 new message from Kane  

Hope your fists ain’t too sore. You smacked me pretty good.

Tuesday 09.04.2024, Texas

Punaruunikko heilautti häntäänsä sellaiseen sävyyn, että brunette karsinassa tajusi ottaa muutama askelta kauemmas. Louisa laski päänsä takaisin heiniensä sekaan, mutta piti katseensa hieman happamana Judessa. Nainen tuhahti ja nosti kätensä puuskaan.
"Seriously, what is with you?", Jude kysyi pienen epätoivon kera ja palautti harjan takaisin harjapakkiin.

Jostain syystä Louisa oli ollut harvinaisen kärttyinen koko reissun, eikä tässä oltu edes puolivälissä viikkoa. Toki se varmasti inhosi hellettä ja osoitti mieltään siitäkin, mutta se oli selkeästi hieman arka vatsansa alta. Tamma oli myös paisunut kuin mikäkin ilmapallo ja saanut Juden ostamaan kaksi uutta satulavyötä, sillä edellisistä oli loppunut reiät. Louisa oli myös pienimuotoisella dietillä, mutta Jude ei ollut varma mitä teki väärin, kun suuri punainen muuttui vieläkin suuremmaksi. Minkäänlaisen neuvonannon pyytäminen kuulosti kamalalta, sillä olihan hänellä nyt kuitenkin hevostaitoja?

Ajatuksen keskeytti Ethan. Se tuntui yllättäen helpotukselta, Juden ajatus oli ehtinyt lähtemään jo liiaksi laukalle, eikä tälläinen extra stressi varmasti tehnyt mitään hyvää kisasuoritukselle. Jude oli kääntänyt jo itsensä Ethanin puoleen, mutta mies seisoi harvinaisen vaivautuneena, edelleen hiljaa.
"Can I help you..?" Jude aloitti, kallistaen päätään hieman sivulle.
"Yeah, well, I just thought I'd check in with you." Ethan puhui viimein. Jokin oli silti hieman hassusti.
"You seem a bit troubled with Louisa— something I can help you with?"
"I'm fine and she's fine. I think its just the heat that bothers her. But I'll keep an eye on her in case she's colicking or something."
Ethan nyökytteli päätään ja mutisi jotskin vastaukseksi. Britti virnisti, Ethan oli...melkein söpö ollessaan niin ujosti. Jokin miehen olemuksessa kuitenkin muuttui ja tuo jatkoi hitusen itsevarmempana.
"I read about this museum, something with planes and that stuff."
Juden kasvoille levisi jotakuinkin yllättynyt ilme. Virne muuttui hymyksi ja jännitys tiivistyi.
"So I was thinking we could go..you know, together? Maybe just the two of us. We're friends, afterall." Ethan sai mutistua, samalla hieraisten niskaansa vaikeana. Judea hymyilytti. Nainen naurahti kevyesti ja nyökytteli suurieleisesti. Ehkä ilmassa oli ollut pieni toive suoremmasta treffikutsusta, mutta Ethan vaikutti olevan lähdössä kovin rohkeasti vain kavereiden kesken.
"That sounds lovely." Brunette sai sanotuksi ilman, että olisi tökkinyt toista treffeistä sen enempää.
"In 2 hours or so, hm? I assume you need time to...get ready. Do all your makeups and so on."
"Oh, makeup? So it's a real date then?" Jude kiusasi.
"I-I- well, maybe- sure?" Ethan jäi takeltelemaan Louisan karsinan eteen, kun brunette poistui kohti majoitusta käden heilautuksen kera.


Matkalla Jude kikatteli pieneen ääneen kuin mikäkin koulutyttö ja rehellisesti olo oli vastaava. Vatsassa mylläsi muutama perhonen ja teki mieli hyppiä onnesta. Hassua, sillä lähtökohtaisesti nainen oli itsekkin mieltänyt Ethanin vain ystäväkseen. Ehkä se sitten oli viimein muuttunut jonkinlaiseksi ihastukseksi.
Majoituksella vastassa oli onneksi vain Yeva, joka tuntui olevan lähes allerginen Juden sydämmen muotoisille aurinkolaseille.
"What is this then?" Kuului tutun aksentin korostamana. Yeva tapitti, kun britti riisuutui puolikiireessä ja vaihtoi edustavampiin vaateisiin- taisiis niihin jotka oltiin ostettu reissun alussa.
"I'm going to a museum with Ethan."
"A date? I didn't think he'd ever ask you to a date."
"No, not a date. We're going casually, you know." Jude vakuutteli, samalla kun kiharteli jo hiuksiaan uusissa bootcut-farkuissaan. Jalkineetkin olivat vaihtuneet bootseihin. Yeva kohotti kulmiaan ja virnisti.
"Yes, I believe you. I too get dressed up and do my hair when I'm cleaning up the stables with him."
Venäläisnaisen sanat saivat aikaan yhteiset naurut, joiden jälkeen Jude hätisteli tummatukkaa pois jotta saisi itsensä valmiiksi muutamassa tunnissa. Jännitti, sellaisella hassulla tavalla.