2 osumaa on löytynyt haulle 0

kirjoittaja Jude Young
lähetetty La 13 Huhti 2024 - 12:56
 
Etsi: Hahmojen omat päiväkirjat
Aihe: Callsign 'Red' inbound
Vastaukset: 4
Luettu: 169

Callsign 'Red' inbound




Tuesday 09.04.2024, Texas

Punaruunikko heilautti häntäänsä sellaiseen sävyyn, että brunette karsinassa tajusi ottaa muutama askelta kauemmas. Louisa laski päänsä takaisin heiniensä sekaan, mutta piti katseensa hieman happamana Judessa. Nainen tuhahti ja nosti kätensä puuskaan.
"Seriously, what is with you?", Jude kysyi pienen epätoivon kera ja palautti harjan takaisin harjapakkiin.

Jostain syystä Louisa oli ollut harvinaisen kärttyinen koko reissun, eikä tässä oltu edes puolivälissä viikkoa. Toki se varmasti inhosi hellettä ja osoitti mieltään siitäkin, mutta se oli selkeästi hieman arka vatsansa alta. Tamma oli myös paisunut kuin mikäkin ilmapallo ja saanut Juden ostamaan kaksi uutta satulavyötä, sillä edellisistä oli loppunut reiät. Louisa oli myös pienimuotoisella dietillä, mutta Jude ei ollut varma mitä teki väärin, kun suuri punainen muuttui vieläkin suuremmaksi. Minkäänlaisen neuvonannon pyytäminen kuulosti kamalalta, sillä olihan hänellä nyt kuitenkin hevostaitoja?

Ajatuksen keskeytti Ethan. Se tuntui yllättäen helpotukselta, Juden ajatus oli ehtinyt lähtemään jo liiaksi laukalle, eikä tälläinen extra stressi varmasti tehnyt mitään hyvää kisasuoritukselle. Jude oli kääntänyt jo itsensä Ethanin puoleen, mutta mies seisoi harvinaisen vaivautuneena, edelleen hiljaa.
"Can I help you..?" Jude aloitti, kallistaen päätään hieman sivulle.
"Yeah, well, I just thought I'd check in with you." Ethan puhui viimein. Jokin oli silti hieman hassusti.
"You seem a bit troubled with Louisa— something I can help you with?"
"I'm fine and she's fine. I think its just the heat that bothers her. But I'll keep an eye on her in case she's colicking or something."
Ethan nyökytteli päätään ja mutisi jotskin vastaukseksi. Britti virnisti, Ethan oli...melkein söpö ollessaan niin ujosti. Jokin miehen olemuksessa kuitenkin muuttui ja tuo jatkoi hitusen itsevarmempana.
"I read about this museum, something with planes and that stuff."
Juden kasvoille levisi jotakuinkin yllättynyt ilme. Virne muuttui hymyksi ja jännitys tiivistyi.
"So I was thinking we could go..you know, together? Maybe just the two of us. We're friends, afterall." Ethan sai mutistua, samalla hieraisten niskaansa vaikeana. Judea hymyilytti. Nainen naurahti kevyesti ja nyökytteli suurieleisesti. Ehkä ilmassa oli ollut pieni toive suoremmasta treffikutsusta, mutta Ethan vaikutti olevan lähdössä kovin rohkeasti vain kavereiden kesken.
"That sounds lovely." Brunette sai sanotuksi ilman, että olisi tökkinyt toista treffeistä sen enempää.
"In 2 hours or so, hm? I assume you need time to...get ready. Do all your makeups and so on."
"Oh, makeup? So it's a real date then?" Jude kiusasi.
"I-I- well, maybe- sure?" Ethan jäi takeltelemaan Louisan karsinan eteen, kun brunette poistui kohti majoitusta käden heilautuksen kera.


Matkalla Jude kikatteli pieneen ääneen kuin mikäkin koulutyttö ja rehellisesti olo oli vastaava. Vatsassa mylläsi muutama perhonen ja teki mieli hyppiä onnesta. Hassua, sillä lähtökohtaisesti nainen oli itsekkin mieltänyt Ethanin vain ystäväkseen. Ehkä se sitten oli viimein muuttunut jonkinlaiseksi ihastukseksi.
Majoituksella vastassa oli onneksi vain Yeva, joka tuntui olevan lähes allerginen Juden sydämmen muotoisille aurinkolaseille.
"What is this then?" Kuului tutun aksentin korostamana. Yeva tapitti, kun britti riisuutui puolikiireessä ja vaihtoi edustavampiin vaateisiin- taisiis niihin jotka oltiin ostettu reissun alussa.
"I'm going to a museum with Ethan."
"A date? I didn't think he'd ever ask you to a date."
"No, not a date. We're going casually, you know." Jude vakuutteli, samalla kun kiharteli jo hiuksiaan uusissa bootcut-farkuissaan. Jalkineetkin olivat vaihtuneet bootseihin. Yeva kohotti kulmiaan ja virnisti.
"Yes, I believe you. I too get dressed up and do my hair when I'm cleaning up the stables with him."
Venäläisnaisen sanat saivat aikaan yhteiset naurut, joiden jälkeen Jude hätisteli tummatukkaa pois jotta saisi itsensä valmiiksi muutamassa tunnissa. Jännitti, sellaisella hassulla tavalla.


kirjoittaja Ethan Reyes
lähetetty Ke 10 Huhti 2024 - 21:45
 
Etsi: Entisten hevosasukkaiden päiväkirjat
Aihe: Rainin kirja
Vastaukset: 14
Luettu: 859

Rainin kirja

The Brief Explanation of How Things Are Going
@ Texas

Kilpailuviikon tiistaina olin vienyt Juden ilmailumuseoon, koska sellainen oli ollut lähettyvillä, ja koska olin tiennyt sen innostuvan aiheesta. En ollut voinut vastustaa tilaisuutta saada Juden silmät syttymään vain sillä tavoin kuin ne tekivät, kun joku maintisi lentokoneet. Minä en ymmärtänyt niistä paljoakaan, mutta kaikista mieluiten katselin ihmistä, joka puhui taukoamatta asiasta, josta oli innostunut ja tiesi kaiken. Niin sitten Jude katseli lentokoneita ja minä Judea.

Yritin kovasti pitää pääni kasassa ja kyseisen kasan orientoituneena oikeisiin asioihin. Takaraivossa koputteli kuollut Betty ja huoli siitä, miten Kansas pärjäili asian kanssa. Niin, ja tallin kanssa. Vilkuilin kännykkääni aika ajoin, mutta pojasta ei kuulunut mitään merkittävää — satunnaisia meemejä vain saatesanoilla “that’s you”. Kai se oli ihan hyvä merkki.

Valmennettavilla oli nähdäkseni päät kasassa hyvin. Logistisesti kaikki oli sujunut melko pitkälti suunnitellusti, mitä nyt yksi teltta vuoti ja nukkumapaikkoja oli vähän vaihdeltu. Kaikki olivat hengissä ja hyvissä voimissa, mikä taisi olla jo tämän kokoisella porukalla matkustaessa saavutus itsessään. Hevosetkin voivat hyvin ja palautuivat — pääosin. Mikael oli ylittänyt kaikki odotukset ja Jude ja Harper sijoittuneet peräkkäin trailissa. Judea oli jännittänyt vietävästi, mutta hyvin se oli vetänyt. Minä olin ollut ylpeä siitä, ja se oli tiennyt sen sanomattakin. Se oli hymyillyt samaan aikaan voitonriemuisena ja helpottuneena suorituksensa jälkeen, ja minä olin upottanut katseeni vesisaaviin, jota olin kantanut Louisalle. Se oli näyttänyt hyvältä lännensatulan alla.

Rain vain ei ollut ihan kunnossa. Vaikka tavallaan olin tiennyt sen terveydentilan ennalta, en ollut silti meinannut uskoa, miten väsynyt se oli. Se oli hyytynyt cuttingissa tyystin, eikä viimeinen sija ollut yllättänyt minua lainkaan enää siinä vaiheessa, kun lopulliset tulokset olivat päivittyneet tauluun. Siinä vaiheessa olin jo riisunut Rainilta satulan ja siirtynyt sivummalle suihkuttelemaan sitä viileällä vedellä. Sen vanha sydän ei tahtonut oikein jaksaa tällaista enää. Näköjään mennyttä ei saanut takaisin, eikä edes matka Texasiin muuttanut loppujen lopuksi mitään. Tänne asti oli pitänyt tulla kohtaamaan todellisuus, joka oli seissyt silmieni edessä kotipihassa jo kuukausia.

Vähitellen tajusin itsekin, että alkoi olla päätöksien aika. Tavallaan hävetti, etten ollut pystynyt myöntämään sitä itselleni aiemmin.

Siirry: