4 - The Death of a Star

You are my fire, my one desire

Valeria oli odottanut noiden sanojen kuulemista jo kauan ja tarkastanut puhelimestaan varmaan miljoona kertaa, että biisit olivat soittolistassa edelleen samassa järjestyksessä. DJ-Dave ei tuottanut pettämystä: kaikki oli mennyt suunnitellusti.

Tyttöjen tanssahdellessa Kansas, Mikael ja Cooper tarttuivat toisiaan olkapäiltä, huojuivat musiikin tahtiin ja lauloivat biisin mukana. Jos sitä juhlahumun sumentamaa rääkymistä, josta ehkä juuri ja juuri erotti melodian, saattoi laulamiseksi kutsua. Energia tarttui muihinkin, ja Valeriakin alkoi laulaa, vielä pikkuisen enemmän nuotin vierestä kuin hänellä oli tapana. Vatsanpohjassa pörräävät perhoset eivät jättäneet häntä rauhaan. Nyt oltiin sen verran lähellä h-hetkeä, että rentoutuminen oli aika mahdoton konsepti. Kurkussa painoi jännittynyt pala, jota ei saanut nielaistua enää pois, ei vaikka kuinka yritti. Täytyi vain odottaa. Enää muutama minuutti.

Maverick oli salin toisella seinustalla muiden Wild Hawksien joukossa. Se vaihteli painoaan jalalta toiselle ja puristi kädessään olevaa boolimukia vähän tiukemmin kuin tavallista, vaikka muut villihaukat esittivät parhaillaan omaa versiotaan Backstreet Boysien kappaleesta sellaisella niille tyypillisellä, kuvottavan mahtailevalla tavalla. Pojan hymyssä oli myötähäpeää, mutta myös hermostuneisuutta - sitä tosin oli hankala kenenkään hahmottaa salin pimeydessä.

"Sä näytät hermostuneelta." Harper laski kätensä Valerian olkapäälle ja käänsi katseen siihen suuntaan, johon toinenkin oli juuri intensiivisesti tuijottanut. "Onko Maverick tullut toisiin ajatuksiin?"

"En tiedä. Ehkä. Tai ehkä se on unohtanut. Sillä taitaa olla tärkeämpiäkin asioita mielen päällä", Valeria mutisi.
Harper huokaisi ja työnsi toista olkapäästä niin, että Valerian ylävartalo kääntyi häntä kohden. Sen katse oli tietäväinen ja odottavainen. Hyvä, ettei toinen kulma kohonnut kattoon asti.

"Mitä?" Valeria kysyi vähän loukkaantuneena, mutta lähinnä häntä harmitti se, ettei selkeästikään ollut niin taitava esittämään kuin luuli.

Harper hymyili takaisin. "Ei yhtään mitään", se sanoi, ja nyökkäsi sitten tanssilattialle päin. Maverick oli erkaantunut villihaukkojen massasta ja käveli nyt boolipöydän ympärille leiriintyneitä cheerleadereitä kohti. Valerian verenpaine nousi, kun se tunnisti joukon keskellä seisovan blondin.

Muut villikissat hajaantuivat, kun Maverick lähestyi Laurenia. Tytöt silmät suurenivat hetkeksi, mutta se peitti sen taitavasti ripsiään räpsyttelemällä. Laurenin sydän alkoi hakata. Oliko Maverick lyönyt päänsä? Halusiko se häneltä jotain? Vai oliko mahdollista, että poika oli tajunnut, että sillä oli edelleen tunteita häntä kohtaan? Promeillahan oli vähän sellainen ajatuksia selkeyttävä vaikutus. Siellä tanssilattian tähtitaivaan alla tajusi, kenen kanssa oikeasti halusi olla.
"Haluaisitko tanssia?" Maverick kysyi ja ojensi kättään toista kohti.
"Tuskin yhdestä kappaleesta on haittaa", tyttö naurahti, laski mukinsa pöydälle ja tarttui kädestä.

Maverick saattoi Laurenin tanssilattian keskelle I Want It That Wayn viimeisten säkeiden soidessa ja asetteli kätensä sen vyötärölle. Parketin reunalla Valeria puristi mekkonsa helmaa eikä pystynyt enää hengittämään. Se ei nähnyt enää muuta kuin Maverickin ja Laurenin, ei kuullut enää kuin oman sydämensä tykytyksen korvissaan. Harper tarttui häntä silkkihansikkaan verhoamasta kädestä ja Brandy, Yumi ja Kestrel liittyivät myös tähän sielunsiskojen solidaarisuusrinkiin. He olivat tässä nyt yhdessä, kävi miten kävi.

Lauren pujotti kätensä Maverickin olkapäille ja katsahti ylös vaaleanvihreisiin silmiin. Ne eivät kuitenkaan katsoneet häntä lempeästi, kuin tyttö oli odottanut, vaan huomio oli kiinnittynyt jonnekin aivan muualle, keskelle väkijoukkoa.

Kun seuraava biisi alkoi, lavan takaseinällä olevalle valkokankaalle heijastunut kuva vaihtui - kuten se oli koko illan ajan tehnytkin. Tällä kertaa se ei kuitenkaan vienyt katsojiaan seuraavaan romanttiseen postikorttimaisemaan jossain Venetsian ja Prahan välillä. Valkokankaalla komeili näyttökuva Laurenin puhelimesta, josta näkyi kaikki hänen omistamansa Instagram-tilit.

@laurendawson ja @valeriadavisfanclub.

Tanssilattian energia hiipui, kun oppilas toisensa jälkeen katsahti lavalle ja pysähtyi lukemaan.

Se oli seinustan varjoissa odottavan Hayleyn merkki. Se napsautti päälle spottivalon, joka osoitti suoraan kohti huoneen keskellä seisovaa paria.

Maverickin kädet putosivat toisen lanteilta, kun se katsoi vuoroin edessään seisovaa blondia ja lavalla olevaa kuvaa. Lauren siristi silmiään spotin valossa, nosti kätensä suojaamaan kirkkaudelta ja kääntyi ympäri nähdäkseen, mistä kaikki olivat niin kovin järkyttyneitä. Tytön sydän putosi, kun se tunnisti kuvankaappauksessa olevat tilit. Väri pakeni kasvoilta ja koko keho jännittyi viulunkieleksi. Lauren nieleskeli pari kertaa ja katsoi sitten Maverickiä silmiin.

Villihaukan ilme oli kylmä. Suu oli puristunut tiukaksi viivaksi ja se nojasi vähän taaksepäin, kuin olisi vältellyt jotain todella kuvottavaa. Poika sanoi jotain, mutta Valeria ei musiikin takia kuullut, mitä. Iloiselta se ei kuitenkaan näyttänyt.

Sitten se kääntyi ja suorastaan marssi pois, eikä lattian keskellä, diskopallojen kimalluksessa seisonut enää kuin yksinäinen cheerleader, jota tuijottivat nyt melkein sadat silmäparit.

DJ-Dave kiirehti sammuttamaan projektoria, mutta turhaan. Valeria oli jo AirDropannut kaiken todistusaineiston jokaiselle huoneessa olevalle.

Tanssilattian tunnelma oli jännittynyt Laurenin kiirehdittyä pois salista vetisin silmin. Musiikki jatkoi soimistaan ja illan aikana tahmautuneella parketilla oli kyllä juhlijoita, mutta monien kasvoille heijastui kuulaan valkoista valoa puhelimien näytöistä, kun ne tutkivat juuri vastaanottamiaan näyttökuvia. Hämmentynyt supina täytti huoneen eikä peittynyt edes musiikin alle, vaikka DJ-Dave väänsi nuppeja ylös ja koitti parhaansa mukaan saada nuoriso kiinnostumaan jostain muusta kuin äskeisestä spektaakkelista.

Kauempana tähtikuvioliinalla peitetyn pöydän ääreen kerääntyneet tytöt kolauttelivat muvimukejaan yhteen voiton kunniaksi. "A toast to the dream team", Harper ilmoitti hymyillen ja sai osakseen useita iloisia hihkaisuja. Boolipisaroita läikkyi sinne tänne ja kukin vuorollaan koitti väistellä niitä hameet heilahdellen, ettei omaan ihanaan (ja mahdollisesti kalliseenkin) mekkoon tulisi tahroja.

Brandy vilkuili jo sivusilmällä kelloa kuin oman elämänsä Tuhkimo keskiyötä odottaessaan. Vaikka yleinen mielipide koululaisten kesken taisi olla, että Paislee kruunattaisin tämän vuoden prom queeniksi, oli ainakin ystävien mielestä blondilla kaunottarella aivan yhtä hyvät mahdollisuudet tämän arvokkaan tittelin lunastamiseen. Yumi huomasi, kuinka toista alkoi hieman jännittää.
"Eiköhän mennä tanssimaan!" tyttö ehdotti tilannetta keventääkseen ja pyörähteli hameen tummanvihreän helman paljetit valoissa hehkuen parketin puolelle Brandy, Harper ja Kestrel vanavedessään.

Valerian mielen päällä oli kuitenkin vielä yksi asia, joka täytyi hoitaa ennen, kuin heittäytyi illan vietäväksi. Tyttö kaivoi puhelimensa käsilaukun pohjalta ja oli melkein pudottaa sen lattialle, kun silkkihansikkaiden ote oli yllättävän liukas. Sormet vilisivät näytöllä, kun tyttö kirjoitti pääsykoodinsa ja avasi Snapchatin. Viestin kirjoittaminen oli kuitenkin vaikeaa. Minkälainen emoji oli sopiva tällaiseen tilanteeseen? Punasteleva naama oli aivan liian intensiivinen, aurinkolasikaveri taas yritti liikaa, tavallinen hymyemoji näytti ihan oudolta...

"Mitä sä teet?" Hayley kysyi, ja väri pakeni Valerian kasvoilta. Se oli kuvitellut olevansa yksin.
"En mitään", tyttö sanoi väläyttäen tekaistun hymyn ystävälleen, silmät tekstin riviltä toiselle hyppien.
"Laitat Maverickille viestiä, etkö niin?"

Valerian sormet pysähtyivät ja se nosti katseensa Hayleyyn, jonka pää oli kääntynyt kallelleen.
"Argh", Valeria murahti, ja kädet putosivat sen kylkiä vasten, "why the hell do all of you need to be so flipping observant?? I just needed a few weeks to forget about him again and then I'd finally be free."
"Tai..." Hayley sanoi varovaisesti hymyillen, "voisit mennä nyt kiittämään sitä ihan in person, ja se katsois sua tossa mekossa sekunnin ajan ja olis ikuisesti koukussa."
Valeria heittäytyi suurennuslasin alla puolustuskannalle. "Paraskin puhuja. Grant on ollut täällä koko illan, ja ootko sä sanonut sille sanaakaan?"
"No, itse asiass-"
"Mitään oikeeta?"

Hayley nielaisi.
"Grantilla on tyttöystävä. Se on ihan eri asia."
"Niin, ja Maverick tuli tänne Ashleyn kanssa!"
"Ei ne ole yhdessä."
"No kuka tietää enää? Niillä oli samat kukat ja asutkin sävy sävyyn."
"Maverick tanssi - tai siis esitti tanssivansa - hitaita sen eksän kanssa. Luuletko, että joku oikee deitti olis sallinut sellaista?"

Valeria oli jo sanomassa jotain, mutta pysähtyi, kun aivot rekisteröivät Hayleyn huomion. Ugh, miksi tuossa sen sanomassa piti olla järkeä? Hän olisi ihan mielellään vaan laittanut yhden vaatimattoman snäpin kiitoksena ja jatkanut elämäänsä. Villihaukka olisi aikoinaan unohtunut ja ehkä hän olisi voinut vaikka tulevalla kesäleirillä Oregonissa tavata jonkun sairaan komean juuri 18 vuotta täyttäneen helikopterinlentäjän ja jäänyt elämään loppuelämäänsä onnellisesti länsirannikolle, näkemättä enää koskaan tuota hänen sydämensä langoilla leikittelevää vihersilmää.

"Tuolla se nyt on. Mitä aiot tehdä?" Hayley kysyi nyökäten Valerian olan yli. Kääntyessään tyttö näki, kuinka tuttu hahmo lähestyi väkijoukun laidalla, katse harhaillen suunnasta toiseen, kuin se olisi koittanut löytää jotain tärkeää.
"Varmaan etsii Ashleyta."
"Tai sua."
"Phah. Hyvä vitsi."
"Huoh. Jos sä et aio tehdä mitään, niin ehkä mun täytyy ottaa tää asia omiin käsiini."
"Anteeksi, mitä sanoit? Mitä s-"
"HEI, MAVERICK!" Hayley huudahti kovaan ääneen, kääntyi kannoillaan ja lähti marssimaan pikavauhtia karkuun.

Valeria ei paniikissa tiennyt, mitä tehdä. Se tuijotti ensin vihaisena ystävänsä - tai nyt mahdollisesti entisen ystävän!!! - perään, mutta sinivioletit hiukset katosivat aivan liian nopeasti näkyvistä. Luonnollisesti katse kääntyi seuraavaksi salamannopeudella villihaukkaan, joka oli nyt hiuksiaan sukien lähestymässä. Voi helvetin Hayley. Kosto olisi suloinen, jos hän selviäisi tästä hengissä.

Ei kestänyt kauaa, kun Maverick oli saavuttanut pyöreän pöydän vierellä seisoskelevan, tässä vaiheessa melkein hyperventiloivan tytön. "Hei", se sanoi ihan tavallisella, coolilla tavallaan, mutta Valeriasta tuntui, että vihreiden silmien katse porautui suoraan hänen sieluunsa. "Sehän meni hyvin, eikö?"
"Moi", tyttö vastasi melkein vääntelehtien toisen edessä. Oli hetken hiljaista, kun kumpikaan ei sanonut mitään. Valerian katse vaelteli pojan rintataskuun kiinnitetyissä kieloissa, osui välillä vihreisiin silmiin ja siirtyi siitä huulille. Vasta nyt se tajusi, ettei ollut kuullut ollenkaan, mitä toinen sanoi, ja suusta pakeni hölmistynyt kysymys. "M-mitä?"
Maverick selvitteli kurkkuaan. "Niin, että suunnitelmahan meni hyvin."
"Aa. Joo", Valeria sanoi nyökytellen ehkä vähän liian voimakkaasti ollakseen millään tavalla uskottava.

Sitä jännitti. Koko keho tuntui tärisevän, hengitys takkuavan. Miksi? Mikä Millanissa oli niin erikoista? Valeria oli ennen ollut se porukan itsevarmin tyttö - se oli suorastaan nauttinut roolistaan sinä mysteerinä, joka flirttaili yhtenä päivänä lacrosse-kapteenin kanssa, mutta pussasi illalla bileissä toista. Se kiersi toisia pikkurillinsa ympäri, eikä taipunut muiden suuntaan, vaan teki täsmälleen mitä halusi ja mikä oli hauskaa. Tai näin se oli tehnyt. Maverick pilasi kaiken. Se sai raajat tuntumaan spagetilta, kädet liimautumaan vasten kylkiä ja muutti ilman niin paksuksi, että oli vaikeaa saada happea.

"Haluaisitko sä mennä jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan juttelemaan?"
I'm sorry what? Valeria nosti katseensa lattiasta Maverickin silmiin. Se näytti olevan ihan tosissaan. Tyttö kävi mielessään läpi vaihtoehtoja.

Haluan.
En halua.
Haluan.
En halua.
Haluan.
En todellakaan halua.

Kysymys oli liian vaikea. Järki käski juoksemaan jonnekin kauas, minne vaan, kunhan se oli pois tämän miespuolisen succubuksen luota, joka sai polvet heikoiksi. Jos hän menisi, mitä tahansa kamalaa voisi tapahtua. Mutta samalla Valeria niin kovasti halusi tietää, mitä se voisi olla. Sormet puristuivat boolimukin ympärille, ja tyttö nielaisi. No, tässä sit nyt sitten oltiin. Syteen tai saveen. "Mennään vaan."

Valeria työnsi juomansa muiden tyttöjen mukien keskelle, jotka oli jätetty pöydälle odottamaan janoisia noutajiaan tanssin jälkeen, ja joutui hieman ravistelemaan päätään, että uskalsi laittaa jalkaa toisen eteen. Se seurasi melkein sokeana edellään kulkevaa, kiiltävän tummansinisen takin vuoraamaa selkää. Maverick johdatteli hänet liikuntasalin takaseinustalla olevalle palo-ovelle, jota ei kai virallisesti olisi saanut käyttää normaaliin kulkemiseen, mutta nyt se oli nopein tapa päästä raittiiseen ilmaan. Painava, harmaa metalliovi kirskahti saranoissaan, kun Maverick työnsi sen auki. Valeria puikkelehti toisen perässä ulos illan hiljaiseen viileyteen.

He kävelivät takapihaa reunustavan kivisen kaiteen luokse, ja Valeria oli tästä erittäin kiitollinen, koska pyörällä olevalle päälle teki hyvää tuntea jotain tukevaa käsien alla. Koulun ympärillä oli hiljaista lauantai-iltanakin, mutta liikuntasalin sisällä soi parhaillaan Ariana Granden we can't be friends, jonka nuotit erotti vaimeina ulkoakin. Iltaa valaisivat himmeät katulamput ja taivaalla möllöttävä täysikuu.

Maverick vilkaisi taivaalle ennen kuin nojasi selkänsä kaiteeseen.
"Tää kevät on kyllä ollut... aikamoinen", se huokaisi.
Valeria tuhahti huvittuneena, kun mielessä vilahtivat kaikki tapahtumat viimeisen kolme kuukauden ajalta. "No sanopa muuta."
Maverick kääntyi katsomaan tyttöä. "Tiedän, ettei tää varmaan merkitse mitään, mutta mä olen tosi pahoillani."

Kun Valeria nosti katseensa, se näki Maverickin silmissä jotain uutta. Surua? Häpeää? Katumusta? Tunnetta oli mahdotonta määrittää. Mitä se ikinä olikaan, se oli raakaa ja aitoa, jotain mihin Valeria ei olisi koskaan uskonut ainoankaan villihaukan pystyvän.

"Miksi sä pyydät multa anteeksi... ethän sä ole mitään tehny", tyttö mutisi samalla, kun sen suupieli nousi vähän, kuin rohkaistakseen toista. Maverick kohautti olkiaan.

Perhoset heittivät kuperkeikkaa Valerian vatsassa tytön katsellessa toisen vakavia kasvoja. Sormet liikahtivat kaiteella varovaisesti kohti toisen kättä, hipaisivat sen syrjää. Maverick vilkaisi nopeasti kättään ja sitten Valeriaa. Sen kulmat nousivat vähän kysyvästi. Valeria nojautui eteenpäin, sormet kiiveten toisen kämmenselälle. Päässä vilisi sata ja miljoona erilaista ajatusta, mutta hän ei enää kuunnellut mitään niistä.

Maverickin ilme pehmeni ja se käänsi päätään lähemmäs. Nyt Valeria tunsi jo sen hengityksen tuoman hennon ilmavirran kasvoillaan. Maverick tuoksui partavedeltä, vadelmaiselta boolilta ja popcornilta. Hyvältä. Ihanalta.

Laskeutui täysi hiljaisuus.
Sellainen hiljaisuus.
Hiljaisuus ennen suudelmaa.

Valerian silmät olivat juuri sulkeutumassa, kun palo-ovi kirskahti auki ja sai molemmat hätkähtämään takaisin todellisuuteen. Samalla sekunnilla sydän hyppäsi kurkkuun ja kaikki toimintakyky oli taas menetetty. Valeria kääntyi katsomaan ovea kauhun vallassa. Sieltä pilkisti Ashleyn raivostuttavan suloiset kasvot.

"Maverick, are you out there?" tyttö huhuili, ja sen ilme kirkastui entisestään, kun se tunnisti deittinsä kaiteen reunalta. "Oh, there you are! Mä ihmettelinkin vähän, että minne olit kadonnut." Blondi hymyili niin viattomasti, ettei sillä voinut olla minkäänlaista käsitystä siitä, mitä oli juuri keskeyttänyt.

Maverick kääntyi hetkeksi katsomaan Valeriaa, mutta sen silmistä oli mahdotonta lukea mitään.
"Tulisitko takaisin sisään? Ne julistaa kohta prom queenin ja kingin", Ashley ehdotti hymyillen. Valeriaa hävetti, harmitti ja ahdisti samaan aikaan, mutta päällimmäinen fiilis oli jotain what the fuckin ja what does this meanin väliltä. Tyttö oli samaan aikaan ekstaasissa ja pohjalla - siitä tuntui, että sekoaisi kohta lopullisesti. Ehkä Wilmington oli hänelle kuolemaksi. Tai ehkä se olikin Maverick.
"Joo, eiköhän meidän kannata palata takaisin sisään", poika totesi. Se peitti tunteensa hyvin, koska oli jo pakottanut täysin luonnollisen näköisen hymynkareen kasvoilleen. Villihaukka lähti kävelemään ovelle kuuliaisesti kuin lammas.
"It's Valeria, right? Ehkä sunkin kannattaa tulla", Ashley ehdotti niin kiltisti kuin se aina teki. "Luulen, että sun kaveri Brandy tarvii vähän henkistä tukea tähän hetkeen."

Valeria ei pystynyt päättelemään, piikittelikö Ashley vai halusiko se aidosti parasta, mutta oikeastaan se ei edes kyennyt välittämään tällä hetkellä. Tyttö soi blondille väkinäisen hymyn ja asteli parin perässä sisään. Ovella se vielä nyökkäsi varovaisesti Ashleyn ja Maverickin suuntaan, ennen kuin kipitti omille teilleen sydän pamppaillen. Katsekontaktia se ei muodostanut missään vaiheessa. Sydän hakkasi edelleen rintaa vasten niin, että melkein sattui.

Hayley ilmestyi tanssilattian syövereistä juuri, kun Valeria löysi heidän pöytänsä.
"Miten meni? Kävittekö te ulkona?" tyttö kysyi, silmissä odottava kimallus.
"I need a drink", Valeria sai vain sanottua ja haparoi pyödältä mukin käteensä. Sen sisällä oleva, jo hieman väljähtänyt booli tyhjeni kurkusta alas ennätysnopeutta.
"Onko tuo hyvä drinkki vai huono drinkki..?"
"En tiedä! En tiedä, mitä tää on, mutta tarvitsen tätä enemmän kuin koskaan", Valeria sopersi ja kaatoi kauhalla lisää juomaa mukiin.

Hayley tuhahti huvittuneesti.
"Tiedäthän sä, että tuo on alkoholitonta?"

Valeria pysähtyi katsomaan ystäväänsä vakavana, ja arvioi kaikkia elämänsä aikana tekemiään valintoja hetken, kunnes kohautti olkiaan. Vastatessaan se puhui varmaan tuplasti nopeammin kuin normaalisti. "Mennään tsemppaamaan Brandya, se on tän illan kuningatar, kävi miten kävi."

"Mut.." Hayley koitti väittää vastaan, mutta tyttö Hollywood-kiharoineen ja mustine samettimekkoineen oli jo kadonnut väenpaljouteen muki tiukasti otteessaan.