2 - When Stars Align

Cooper ojentaa molemmat kätensä, kämmenet ylöspäin. 

Olettaen, että se on alku vanhalle kunnon jengitervehdykselle (joka ilmeisesti pitäisi tietää etukäteen), Harper läpsäyttää niitä omilla käsillään, kunnes Cooper katkaisee luuloilta siivet ja nappaa päättäväisinä tytön käsistä kiinni. "Ei kun, että... mennäänkö tanssimaan?"

Jonkun toisen seurassa se saattaisi nolottaa, mutta ei Cooperin. Nyt sen voi nauraa unohduksiin, pakottaa korvanlehtiin karanneen punoutuksen takaisin mistä oli tullutkin ja tökätä sormella toisen kainaloon kostoksi. Koska jos jossain Harper tuntee olonsa turvalliseksi, vaikka vähän kompuroisikin, niin täällä, Cooperin seurassa.

Siitä tulee hyvä mieli. Sillä se tarkoittaa, että ollaan siis jo tässä vaiheessa matkaa. 


He siirtyvät lähemmäs tanssilattiaa, Harperin askeleet ovat malttamattoman kiireiset ja hän kiertää kätensä Cooperin ympärille, etsiessään paikkaan tanssilattialla. Cooper on niin komea puvussaan, että se saa hänet tuntemaan olonsa heikoksi ja haltioituneeksi samanaikaisesti. Ihana levottomuus kihelmöi iholla, eikä mieli malta pysyä aloillaan.

On tuskin liioittelua olettaa, että tunne on yhteinen molemminpuolin. Cooper vetää syvään henkeä, ennen kuin Harper tuntee tulleensa nykäistyksi häntä vasten.

Liikuntasalin katto on loihdittu taitavasti melkein kuin todelliseksi tähtitaivaaksi ja se on häikäisevän kaunis. Omaa mystiikkaansa tanssilattialle luo savukone ja sen sekaan kietoutuneet tanssijat sopivat sinne melkein kuin tähdet pimeään yöhön. Ainakin siihen saakka, kun tempo tanssilattialla alkaa nousta musiikin mukana. Nimittäin vaikka salin täyttäneet sinisen sävyt ovat harmoniset, melkein jopa rauhoittavat, ne ovat jollain huvittavalla tavalla ristiriidassa ympärillä villisti juhlivan juhlakansan kanssa, ja tuntuu melkein koomiselta miten raivoisasti nuo kaksi niin erilaista maailmaa törmäävät tanssilattialla.

Valot välkkyvät kirkkaina ja DJ luukuttaa tunnettuja suosikkeja niin, että aina tulee vielä se yksi biisi, joka pitää jäädä tanssimaan. Mutta se ei haittaa. Pian tanssilattian keskiöön tiensä löytävät myös Kansas ja Mikael, joiden vanavedessä ihmisten välistä pujahtavat myös Brandy ja Valeria. 

"Tää on mun lempibiisi!" Valeria hihkaisee ja valkoisiin hansikkaisiin verhotut kädet nousevat ilmaan. He tanssivat yhdessä Brandyn kanssa melkein yhtä viehkeästi kuin Kansas ja Mikael, joista viimeisempänä mainittu näyttää kyllä enemmänkin etsivän hätääntyneesti ulospääsyä samalla kun Kansas yrittää viekotella sitä päästämään sisäisen John Travoltansa esiin.

"Mä voisin olla sun Johnny ja sä olisit mun Baby", Kansas sopertaa vanhaan kulttiklassikkoon viitaten ja se saa kaikki ympärillä laskeskelemaan mielessään kuinka monta skumppa-annosta se oikein ehtikään imaista limusiinissä.

Jossain vaiheessa kun ensimmäiset tahdit Macarenaa kajahtavat ilmoille se aiheuttaa tanssilattialla ennennäkemätöntä kuhinaa ja ilon kiljaisuja, sillä kaikki alkavat tanssia yhteneväisesti kuin he olisivat harjoitelleet vuosikausia odottaen juuri tätä hetkeä.

"Aika legendaarista!" Harper huutaa musiikin yli, samanaikaisesti nauraen ja yrittäen vetää henkeä kun hän siirtelee käsiä olkapäiltä takaraivolle ja siitä aina lanteille ja takapuolelle asti.

"Se on vähän niin kuin meidän juttu" Cooper vastaa virnistäen, pyörittää lanteitaan kuten tanssiin kuuluu (Eeeeh Macarena!) ja vetää Harperin lähemmäs, samalla kun suunta vaihtuu. "On tää ollu aika hullua!"

"Hullun ihanaa pääosin."

Harper tuntee, miten Cooper tarttuu hänen käteensä ja pyöräyttää hänet kevyesti ympäri. 

Heidän hengityksensä ovat nopeita ja raskaita. Harper ojentaa kätensä koskettaakseen pojan poskea ja sormenpäät seuraavat leuan ääriviivoja. Sitten hän kietoo kätensä pojan kaulalle ja suukottaa.

Hän on niin onnellinen että on täällä juuri Cooperin kanssa, ettei sellaista tunnetta voi edes rahalla ostaa.

"Ja onhan tää paljon hauskempaa kuin kotona istuminen", Cooper toteaa, kun he irrottautuvat toisistaan.

Poika vilkaisee ympärilleen, heidän ympärillään oleva väkijoukko rakoaa hetkeksi juuri sen verran, että Cooperin silmät välähtävät kiinnostuksesta, ja hän kääntää katseen takaisin Harperiin. "Kato! Pitäiskö meidän käydä kokelemassa tota?" poika kysyy, tarttuen Harperin käteen hieman tiukemmin.

Tuo - on vanha masiina, joka näyttää siltä että se kuuluisi pikemminkin museoon kuin nököttämään pahaenteisesti liikuntasalin pimeään nurkkaan. Masiina on suosittu, monet parit näyttävän käyvät testaamassa rakkauttaan sillä. Se näyttää hauskalta. Mutta siinä on myös julkisen häväistyksen paine.

Harperin jähmettyy ja toinen suunpieli kohoaa. 

"You really think I need some old machine to tell me how much I love you?"

Lause on tarkoitettu ohimennen lausuttavaksi, mutta kumpikin taitaa tietää, ettei siinä ole mitään puolihuolimatonta. Kun Cooper ei heti vastaa mitään, Harper painautuu lähemmäs, kunnes suu melkein koskettaa korvaa. Hän toistaa sen uudelleen, kuiskaa tai ainakin yrittää kuiskata tässä metelissä, mutta tällä kertaa se ei ole kysymys.

Harperin hymy levenee, kun hän katsoo Cooperia, mutta yhtäkkiä hän alkaa pelätä, että hän on sanonut liikaa, liian äkkiä, vaikkakin kiertoilmaisuin. Samalla Cooperin silmät välähtävät kun hän punnitsee sanoja mielessään, mutta hän päättää jatkaa leikkiä. 

"Joo parempi jättää väliin, koska ehkä se lyö ylikuormituksen vuoksi oikosulkuun..."

"Pölkkypää", huojennus valahtaa Harperin lävitse. "Totta kai me mennään."


Masiinalle joutuu jonottamaan, ja se ehtii jo vähän laskea tanssitunnelmaa, mutta lopulta heidän vuoronsa koittaa ja tuttu kutkutus palaa vatsanpohjalle.

Kumpikin asettaa kätensä metalliselle laatalle ja enää tarvitsee vain painaa napista.

Älä pysähdy alimpiin, älä pysähdy alimpiin... 

Hermostunut hymy tavoittaa Cooperin. Se ei näytä pätkääkään hermostuneelta, kun masiina heräilee ja lämpimän keltainen merkkivalo alkaa vähitellen kohota mittaritaulussa.

"Laittakaa se vanha vehje koville!" Kansas on tullut heidän taakseen ja laskee käsivartensa molempien olkapäille.

Kun Harper vilkaisee taakseen, katse osuu valitettavasti sivuttain heihin nähden seisovaan Wyatt Rogersiin, joka vaivihkaa tuijottaa heihin päin samalla kun kuuntelee toisella korvallaan ystäviensä möyhötystä. Wyatt pitää leukaansa tiukasti ylhäällä ja kasvojen piirteet ovat jännittyneet, ikään kuin hän olisi valmis hyökkäämään milloin tahansa.

Vaaleansävyinen puvuntakki näyttää antavan periksi jännittyneiden käsivarsien saumoista hetkenä minä hyvänsä.

Etenkin, kun poispäin kääntyessään Wyatt kulauttaa pitelemänsä juoman kurkustaan alas ja murskaa tyhjän muovimukin yhdellä nyrkin puristuksella.