Maastakäsittelykurssi Aug 10-11th 2024

Tervetuloa mukaan Mark Myersin järjestämälle viikonlopun mittaiselle maastakäsittelykurssille, jossa vahvistetaan sinun ja hevosesi välistä yhteistyötä ja jossa opit rakentamaan vahvan johtajuussuhteen hevosesi kanssa. Kurssi keskittyy syventämään ymmärrystäsi hevosen käyttäytymisestä ja tarjoaa käytännön työkaluja arkisiin tilanteisiin.

Kurssilla opit hallitsemaan hevostasi maastakäsittelytekniikoiden avulla, jotka perustuvat paineen ja vapautuksen periaatteisiin. Opit muunmuassa lähettämään hevosesi ympyrälle, ohjaamaan sen peruutukseen riimunnarun avulla ja opettamaan hevosta väistämään painetta tehokkaasti.

Kurssi järjestetään lomakemuodossa ja kaikkien kurssilaisten vastaukset saa näkyviin kun on täyttänyt ja lähettänyt oman lomakkeensa. Viimeinen vastauspäivä eli osallistumispäivä on 30.08.2024, jonka jälkeen lomake sulkeutuu uusilta vastauksilta.

Kurssille ei tarvitse erikseen ilmoittautua.


Jos ei omista omaa koulutusriimua ja -narua (eroavat tavallisesta naruriimusta mm. painavuutensa ja isompien solmujen osalta) niin Markilta voi ostaa setin $110.

      

      

Kurssin osallistujat saapuivat paikalle innokkaina oppimaan miten tulla paremmiksi maastakäsittelijöiksi – tai ainakin esittämään sellaisia. Monilla oli jo ennestään jonkinlaista kokemusta, mutta nyt oli aika hienosäätää niitäkin taitoja.

Mikael kuvaili, että hänen tarkoituksena kurssilla oli vain lähinnä karistella Hadeksen mammaloman ruosteita pois. Kansas toivoi hevosensa näyttävän vihdoin jotain elonmerkkejä ja Harper puolestaan haaveili Spiken oppivan sujuvan suunnanvaihdon liinassa – tai edes pysähtymään, kun käsketään. Hayley, vakuuttuneena siitä, että Nemo osasi jo kaiken, kaipasi tukea omaan tekemiseensä.

Kurssin koulutusmenetelmät eivät herättäneet suuria ennakkoluuloja – paitsi Harperissa, joka oli huolissaan siitä, mitä sosiaalisen median kukkahattutädit mahtaisivat ajatella. Nykyäänhän trendikkäintä oli puhua positiivisesta vahvistamisesta ja namipalojen mahdista.

Kaikki meni suunnitelman mukaan (ainakin melkein, koska: Stallu). Ensimmäisenä päivänä Mark myi 3/4 osallistujille koulutusriimut ja -narut, mikä toi mukavasti 330 dollaria hänen kassaansa. Sitten oli aika iskeä hevosille koulutusriimut päähän. Nemo ja Yellow eivät huomanneet eroa normaaliin arkiriimuun, Hades heilutteli vähän päätään ja pyöritteli korvia, sekä Spike nyrpisteli naamaansa sen näköisenä, että sillä oli vähän epämukavaa. Mutta hei, kukaan ei ainakaan karannut paikalta, joten voittajafiilis jo tässä kohtaa!

Ja tottakai - juuri kun tehtäviä oltiin aloittamassa, päätti Statler käydä vinguttamassa Sierransa starttimoottoria ja rupuinen rotisko parahti käyntiin hirveän metelin ja mekkalan säestämänä. Tulos: kaikki hevoset säikähtivät, Stallu sinkoili hysteerisenä muutaman kierroksen ja Nemo oli juuri hereillä sen verran, että toinen korva liikui äänen suuntaan – ei muuta.

Kurssilaiset pääsivät ensimmäisenä harjoittelemaan peruutusta narun heilutuksesta. Melkein kaikki saivat jonkinlaisen reaktion heti aikaan, tosin, häiriötekijöitä oli niin Sierran kuin heinätupsujenkin merkeissä. Hayley päätti turvautua salaiseen aseeseensa; namipussiin, jotta sai Nemon keskittymisen takaisin olennaiseen. Harper hihkui ilosta, kun Spike otti pari vastahakoista peruutusaskelta. Mikael ihmetteli, miksi Hades tarjosi peruutusta jatkuvasti kun narua vähääkään huiskutti, mutta Mark muistutti häntä siitä, että sehän oli juuri homman idea. Yellow puolestaan... No, kotiläksyt kutsuvat Yellowia.

Ennen luoksetulotehtävää Mark ei voinut olla huomaamatta, että nuorten päähinemuoti oli tällä kurssilla ottanut täysin vallan. Siinä oli kaikkea: lippiksiä, stetsonia ja yksi tyyppi, joka veti huppua aina vain syvemmälle ja syvemmälle päähänsä. Auringonpistoksia ei ainakaan tarvinnut pelätä, mutta Mark alkoi epäillä, että yön pikkutunneilla oli sattunut jotain vakavaa – kuten joku epäonnistunut hiustenleikkuuhaaste. Sillä miksi muuten he olisivat piilotelleet kutrejaan niin huolellisesti?

Tosin, ei Mark itsekään ollut syytön päähineen käyttöön. Hän peitteli lippiksellä omaa hiustyyliään – tai oikeammin, sen katoavaa versiota. 45-vuotislahjaksi Mark oli toivonut kaikkea muuta kuin vetäytyvää hiusrajaa, mutta näin oli käynyt. Stetson päässä ei onneksi tarvinnut tuijotella tätä totuutta liian usein peilistä.

Luoksetulotehtävässä kurssilaiset ryhtyivät tositoimiin kerimällä narua kämmeniinsä, toiveena saada hevoset rientämään kohti yli-innokkaan koiranpennun lailla. Jos hevonen ei lähtenyt liikkeelle, narun kautta lisättiin painetta niskaan, ja se teki tehtävänsä – roisisti, mutta tehokkaasti. Kukaan ei ainakaan ääneen puhunut kauniista yhteistyöstä, mutta hei, ainakin saatiin reaktioita ja tämähän oli vasta alkua.

Tehtävän keskellä Mikael, Kansas, Harper ja Hayley todistivat, miten lintu päätti käyttää Markin selkää omana henkilökohtaisena maalitaulunaan. Valkoinen vana valui Markin selkää pitkin, mutta kukaan ei rohjennut sanoa mitään. Mikael tosin oli lähellä purskahtaa nauruun, mutta onnistui peittämään sen mukamas asiaankuuluvalla yskähdyksellä juuri, kun Mark käänsi katseensa Hadeksen suuntaan.

Edistystä tapahtui, vaikka jokaisella se näyttäytyi hieman eri tavoin. Nemo näytti torkahtaneen vielä sikeämmin kuin ennen tuntia, johon Mark ei voinut olla virnuilematta. "Onnittelut, Nemo näyttää nukkuvan vielä sikeämmin nyt, kuin ennen tuntia!"

Toinen kurssipäivä Twin Falls Farmin ratsastuskentällä käynnistyi samalla vanhalla porukalla – tosin nyt hieman unisempina, sillä eilinen taisi vaatia veronsa. Mark kuitenkin potki kaikki hereille muistuttamalla, että taluttamisen tärkein pointti on ihmisen reviirin kunnioittaminen. Käytännössä tämä tarkoitti, että kun ihminen pysähtyy ja kääntyy hevosta kohden, pitäisi myös hevosen pysähtyä kuin seinään. Teoriassa hienon kuuloista, käytännössä... noh, jotkut hevoset näyttivät kuunnelleen ohjeita valikoiden.

Hades ja Nemo olivat tehtävässä kuin rasvattuja salamoita – mikä on ehkä hieman ylioptimistisesti sanottu, mutta yleiseen tasoon nähden kuitenkin. Yellow ja Spike nimittäin... no, he pysähtyivät kyllä, mutta vasta kun saapuivat omalle mielikuvitusviivalleen jossain kauempana horisontissa. Sanotaanko siis näin, että pysähtymiseen tarvittiin hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin uskottiin ja ehkä myös hyppysellinen tuuria.

Taukojen aikana Harper ja Kansas kaivoivat esiin puhelimensa ja uppoutuivat syvälle netin tarjoamaan loputtomaan viihteeseen. Ilmeisesti Bill-hamsterin ilmastointiputkiseikkailu oli päivän kuumin puheenaihe. Samaan aikaan Hayley ja Mikael osoittivat edes hieman harjoittelumotivaatiota – tai yrittivät ainakin, kunnes Stallu päätti, että Mikaelin huomion tulisi olla yksinomaan hänessä. Mikaelin ja Hadeksen aikki hienovaraiset yritykset harjoitella kaatuivat siihen, että Stallu hinkkasi itsensä Mikaelia vasten eikä välittänyt tuon taivaallistakaan käskyistä lopettaa moinen.

Markilla oli silmää nähdä, kuka oli oikeasti keskittynyt olennaiseen ja kuka ei. Väistämistehtävässä Hades sai nopeasti homman juonesta kiinni, mutta sen sijaan, että olisi juhlinut tätä hienoa saavutusta, Stallu päätti omia Mikaelin huomion taas itselleen. Yellowin katse oli lasittunut, eikä Spiken liikkeistä voinut olla varma, oliko se väistö vai vain luonnollinen kaasureaktio. Nemo taas pysyi uskollisena tyylilleen ja teki selväksi, että haukottelu oli ehkä hänen suurin panostuksensa tähän tehtävään.

Hayleyn naama sen sijaan oli muuttunut niin punaiseksi, että se uhkasi sulautua yhteen Nemon koulutusriimun kanssa. Hetken Mark jopa huolestui, oliko tyttö saanut jonkinlaisen aivohalvauksen, mutta onneksi kyseessä oli vain hikka – toki hyvin dramaattinen sellainen.

Ympyrälle lähetys sujui enimmäkseen hyvin, paitsi että Spike oli vähän epävarma, mutta hei, pienin pää ei aina tarkoita pienimpiä aivoja (hevosista puhuttaessa, tietenkin). Sitten Kansasin ilme valahti kalmankalpeaksi, kun hän sai viestin isältään, joka viimein ymmärsi, mistä Yellowin ostoon käytetyt rahat olivat tulleet. Voisi sanoa, että poika oli ns. ongelmissa...


Kun Mark päätti lopuksi kerätä mielipiteitä paineen ja sen vapautuksen metodista, kaikki olivat kohteliaasti sitä mieltä, että namipalat eivät houkutelleet yhtään vaan metodi oli tehokas sellaisenkaakin – siis kaikki paitsi Hayley, joka oli hiljaa kuin muuri ja toivoi, että kukaan ei huomannut hänen työntäneen nameja Nemon suuhun ihan tuon tuosta.

Kahvipöydän kinuskipullat olivat mystisesti kadonneet ja isoin osa syytti siitä Cooperia. Mutta hei, Cooper oli ollut ainoa epäilyttävä herkkusuu, jolla oli ollut koko viikonloppu aikaa rellestää yksinään tallissa, kun muut olivat kurssilla. Sopii siis täydellisesti syylliseksi, eikö niin? Harper lupasi selvittää asian ja kaivaa totuuden Cooperista esiin.

Kaiken kaikkiaan Mark ei voinut kuin olla tyytyväinen. Kurssi oli menestys ja osallistujat vannovat käyttävänsä hänen oppejaan jatkossakin. Toivottavasti.

Ja kuka tietää, ehkäpä Mark käyttää nuo $570 kerätyt lahjoitukset ostamaan itselleen uudet stetsonit peittämään pakoilevan hiusrajansa. Hayley sai kuitenkin erityismaininnan anteliaisuudestaan – 200 dollaria taskusta on hieno veto, kun halutaan pitää valmentaja tyytyväisenä!