3 - Spirits, All Sorts

"Okei, nyt mun on kyllä käytävä vessassa. Jos soitatte sillä välin Taylor Swiftiä, niin nirhaan teistä jokaisen samaan tapaan kuin tuo peuranpää sängyn yläpuolella", Harper ilmoittaa laiskasti ystävilleen, ja musiikki jytisee ympärillä niin kovaa, että heidän pitää melkein huutaa toisilleen. Brandy hymyilee ja nostaa lasiaan Harperin perään.

"Älä sammu sinne!"

Noustessaan pienen sohvan uumenista Harper horjahtaa hieman, ja hän naurahtaa itsekseen, kun päätyy nojaamaan seinään tasapainoa hakien. Seinällä erottuvat välähtelevät valot, sen pinnalla leikkisästi tanssivat varjot, basso kumisee hänen rinnassaan niin voimakkaana, että se saa melkein tuntemaan pahoin. 

Harper työntää tahmein sormin vessan oven auki ja haukkoo kevyesti henkeään viileän ilmalämpöpuhaltimen iskiessä kasvoihin. Kylmä kontrasti hikiseen juhlatunnelmaan saa hänet hetkeksi pysähtymään, mutta pian hän ravistelee päätään ja astuu sisään. Äänet vaimenevat välittömästi, mutta hän saattaa edelleen hienoisesti kuulla juhlien äänten kantautuvan seinien läpi.

Peilin edessä Harper tuijottaa pitkään itseään, menee hetki ennen kuin aivot tarkentavat mitä silmät näkevät. "You look like shit", hän mutisee itsekseen, pyöräyttää niskojaan ja avaa vesihanan. Vaaleat hiukset ovat sotkussa ja poskipäät hehkuvat lämpimän ruusunsävyisinä - vaikka hän ei pidä näkemästään, hän näyttää siltä miltä uudenvuoden juhlinnassa kuuluukin näyttää. Hän kohottaa leukaansa tunnustellen omaa oloaan.

Pieni huimaus kiipeää ja hiipii hiljalleen hänen päähänsä, ja hänen on pakko nojata taas johonkin. Selkä työntyy ovea vasten. Sen viileys kirkastuttaa sumeaa kuvaa, koko keho tuntuu hetken ajan kevyeltä. Harperin tekee mieli sulkea silmänsä ja antaa maailman tasaantua ympärillä.

Kun puhelimen ilmoitusääni piippaa, hän nostaa puhelimen kasvoilleen.

[Instagram] yumianncho mentioned you in their story.

Yumi on jakanut Instagramiin storyn uudenvuoden juhlinnasta. Huuruinen, heilahtanut kuva, jossa koko kööri on kävelemässä Side Sipistä paremman kansan majoituksen puolelle. Nauravia kasvoja, tähtisädetikkuja, lumihiutaleita.

Yläkulmassa näkyy lisää ilmoituksia. Kalenterimuistutus lähestyvistä cheerkilpailuista, sovelluspäivityksiä, viesti äidiltä. Kaksi puhelua on jäänyt väliin. Ne eivät ole äidiltä. Harper kurtistaa kulmiaan tarkistaessaan soittajan nimen ja on horjahtaa uudelleen. Hän voi melkein kuulla tuon kuivakan äänen jo mielessään.

Hetken Harper harkitsee jättävänsä asian huomiotta. Mikä muka voisi olla niin tärkeää, että se ei voisi odottaa huomiseen? Hän pyyhkäisee näytön kiinni ja työntää puhelimen takaisin taskuunsa. Mutta jo seuraavassa hetkessä hän kaivaa puhelimen takaisin, sillä ei halua, että soittaja valitsee seuraavaksi Harperin vanhempien numeron.

Hän huokaisee raskaasti ja painaa takaisinsoittopainiketta.

Tuuttaukset kuulostavat venyviltä. Niitä tulee harvakseltaan, tai siltä se ainakin tuntuu. Yksi tuuttaus. Kaksi. Kolmas. Neljännen kohdalla Harper ei jaksa enää odottaa, että ikäloppu kömpii yöuniltaan vastatakseen puhelimeen, joten Harper laskee puhelimen lavuaarin reunalle ja antaa itsensä valahtaa pöntölle.

Puhelu yhdistyy. "Harper."

"Wow, that's my name too! Cool... So... Why did you.. Why have you been -" Harper sopertaa kevyellä äänellä, mikä kuihtuu melkein heti, kun Ethan keskeyttää hänet jyrkästi.

"Missä sä olet?" ääni on vakava. Kylmempi ja terävämpi kuin Harper on koskaan aiemmin kuullut. 

Harper nostaa kämmenen nihkeälle otsalleen ja vetää happea jaksaakseen jatkaa keskustelua. "Spring Peakissä. Laskettelukeskuksessa... Boisen läh-"


Sitten Ethan jatkaa. Hänen äänensä värähtää. 

"Spike on kadonnut."